sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lähtölaukaus presidentinvaaleihin

Kolumni Savon Sanomissa elokuussa 2011

Presidentinvaaliasetelma muuttui kertaheitolla SDP:n Paavo Lipposen ilmoittauduttua mukaan kisaan – näistäkin vaaleista tulee aidosti yllätykselliset ja jännittävät! Mediassa ylivertaiseen asemaan nostettu Sauli Niinistö ei yhtäkkiä olekaan itsestään selvä voittaja.

Alkuasetelma

Vaikka ehdokkuutensa virallisesti varmistaneita ei ole kuin vihreiden Pekka Haavisto, voidaan jo nyt ennustaa, että muukin ehdokasjoukko tulee olemaan kokenut ja uskottava – ehkä jopa poikkeuksellisen kova. Kokoomuksen ehdokkaana tulee olemaan Sauli Niinistö. SDP käy esivaalinsa, mutta tapahtuisi pieni ihme, ellei Paavo Lipposta valittaisi. Perussuomalaisten Timo Soinilla on pakkorako lähteä mukaan - olisi outoa, jos gallupeissa suurinta kansansuosiota nauttiva puolue ei nimeäisi presidentinvaaleihin omaa ehdokastaan. RKP kallistunee Cristoffer Taxellin sijasta Eva Biaudetiin mies-naisasetelman vuoksi. Vasemmistoliitto oli ehkä ajatellut asettuvansa SDP:n ehdokkaan taakse, mutta mahtaakohan sellaista päivää tulla, että Paavo Arhinmäki agitoi Paavo Lipposen rintamerkki rinnassaan, ellei sitten iskulauseessa lue lyhyesti – Valitse Paavo.

Mistä keskustalle ehdokas?

Mielenkiintoisin kysymys ennakkoasetelman kannalta liittyy tällä hetkellä keskustapuolueen ehdokkaaseen. Puolue rämpii kannatuksensa syvimmissä vesissä ja hermostuneisuus näkyy vanhojen keskustavaikuttajien kommenteissa. Presidentinvaaleissa puoluekannatuksen merkitys on kuitenkin vähäisempi ja keskustalla on mahdollisuus löytää ehdolle kovan sarjan ehdokkaita. Mielenkiintoisimmat keskustanimet ovat toistaiseksi komissaari Olli Rehn ja EU-parlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki. Spekulaatioiden ulkopuolelta kannattaisi myös kysyä mitä tekee Esko Aho, jos puolue häntä riittävän ison neliapilakimpun kanssa pyytää. Paavo Väyrystä tuskin keskusta enää ehdokkaakseen nostaa.

Olli Rehn olisi kyvykäs, kansainvälinen ja asioiden ytimessä parhaillaan työskentelevä ehdokas, mutta mikä erottaisi hänet edukseen Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön rinnalla? Kaikki kolme ovat kovan luokan EU-osaajia, eivätkä heidän mielipiteensä Suomen keskeisten kansainvälisten kysymysten osalta eroa oleellisesti toisistaan. Lipponen ja Niinistö ovat taas parhaimmillaan persoonallisia keskustelijoita, joiden ärähdykset uppoavat kansaan. Toisaalta Olli Rehn joutuu pohtimaan, mikä vaikutus hänen ehdokkuudella olisi komissaarin virkaan. Suomen neljänneksi suurin puolue pitää tällä hetkellä hallussaan Suomen merkittävintä poliittista EU-virkaa, eikä keskustalla ole tällä hetkellä varaa heikentää Rehnin asemaa.

Jäätteenmäki vs. Lipponen

Anneli Jäätteenmäen ehdokkuus puolestaan sähköistäisi vaaliväittelyn erityisesti hänen ja Lipposen välillä. Eduskuntavaaleissa 2003 Jäätteenmäki vuosi julkisuuteen salaisia asiakirjoja Lipposen ja George W. Bushin välisistä keskusteluista ja syytti Lipposen ylittäneen valtuutensa Suomen pääministerinä. Irak-skandaalina tunnettu episodi johti Anneli Jäätteenmäen eroon 68 päivän pääministeriyden jälkeen. Samantyyppistä taktiikkaa yritti myös Esko Aho taistellessaan Tarja Halosta vastaan v. 2000 presidentin vaaleissa. Tuolloinkin syytös kohdistui ensisijaisesti Lipposeen, mutta ohessa myös silloiseen Lipposen hallituksen silloiseen ulkoministeri Tarja Haloseen, kun Aho esitti Suomen olevan ilman valtuuksia Itävallan vastaisessa boikotissa muiden EU-maiden kanssa vastustamassa oikeistojohtaja Jörg Haiderin valtaannousua. Kun Lipponen on vielä hetki sitten ilmoittanut, että puhuu vaikka Kiinan keisarille kysymättä keneltäkään lupaa, tultaisiin epäilemättä presidentin keskusteluvaltuuksista taittamaan peistä Lipposen ja Jäätteenmäen välillä TV-väittelyissä. Eduskuntavaaleissa 2003 juuri tämä asetelma jätti kokoomuksen Ville Itälän varjoon ja kokoomus hävisi vaalit.

Onko Niinistö ylivertainen?

Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö ovat nyt esillä olevista ehdokkaista samankaltaiset ”presidentillisiä kysymyksiä” ajatellen. Vaaliväittelystä tuskin kuitenkaan tulee näiden herrojen välillä tylsä, siinä määrin persoonallisia keskustelijoita molemmat ovat. Jännitteitä syntyy myös EU-politiikan ja vakuuskysymysten ympärille. Timo Soinille presidentinvaaliväittely lienee luontainen paikka nostaa esiin EU-vastaista propagandaa. Toisaalta Soini joutuu uransa haastavimpaan otteluun, sillä vastaehdokkaat ovat EU-politiikan dinosauruksia. Myös Pekka Haavistolla on tilaisuus profiloitumiseen muun muassa suvaitsevaisuuteen ja ympäristökysymyksiin liittyen.

Etelän media on pohjustanut poikkeuksellisella tavalla vaaliasetelmaa Sauli Niinistölle. Niinistöhän miltei nostettiin tietyissä lehdissä edellisten vaalien voittajaksi, vaikka virallinen tulos ilmoittikin muuta. Niinistön ympärillä on jo tovin leijunut kekkosmainen presidentillinen palvonta. Lipposen
ilmoitettua ehdokkuudestaan julkaistiin kiireellä kaksi gallupia, joiden perusteella Niinistö valittaisiin presidentiksi, jos vaalit pidettäisiin nyt. Näillä gallupeilla ei ole mitään merkitystä. Jos olisi, Tarja Halosen paikalla istuisi nyt Riitta Uosukainen.

Tällä hetkellä näyttäisi, että presidentin vaalien ensimmäisellä kierroksella toisiaan vastassa on poikkeuksellisen tasaväkinen joukko. Ja mikä positiivisinta, Kuopiolla on jo yksi kandidaatti kisoissa mukana.

Ei kommentteja: