sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kunnissa tasapainotetaan Suomen talous

Kolumni Savon Sanomissa syyskuussa 2011

Kesällä 2009 arvioitiin, että maailmantalouden taantumasta selvittiin. Talousmittarit viestittivät enteitä orastavasta kasvusta. Suomessa taitettiin peistä elvytysmiljoonista ja elvytyksen tavasta. Markkinoille pumpattiin velkarahaa, jonka tarkoitus oli pitää kulutus ja investoinnit käynnissä ja estää luottolaman syntyminen. Näin tapahtuikin.

Mutta sitten tuli ongelma. Velkaongelma kärjistyi Euroopassa, kun talouskasvu ei jatkunutkaan toivotulla tavalla. Samoin Atlantin takana Yhdysvallat on ajautunut velkoineen veitsenterälle. Maailman talous tuntuu syöksyvän samalla tavoin kuin syksyllä 2008. Jo vuonna 2009 enteilty W-teoria saattaa sittenkin pitää paikkansa ja edessä on uusi lasku, joka on jyrkempi kuin edellinen ja seuraukset ovat tuhoisammat.

Julkisen sektorin velkaongelma

Ensisijaisesti velka on tällä kertaa valtioiden ja julkisen sektorin ongelma. Viime kädessä kuitenkin lasku lankeaa tavallisille veronmaksajille. Koska Suomi on vielä kohtuullisen hyvässä taloudellisessa asemassa moneen muuhun maahan verrattuna, pitäisi poliittisesti pystyä nyt tekemään oikeita ratkaisuja. On kuitenkin turha kuvitella, että irtautumalla Euroopan yhteistyöstä Suomi voisi selvitä.

Suomi on lähtenyt säästöjen tielle, tosin hyvin maltillisesti. Valtio kuroo kestävyysvajetta umpeen 2,5 miljardin vuositahtia, vaikka todennäköisesti tarvittaisiin tuplasäästöä. Toisaalta maltillisempi tahti antaa mahdollisuuden toimintojen sopeuttamiseen ja toimii lamassa osin elvyttävänä elementtinä. Riskinä kuitenkin on, ettei velkaantuminen lopu ja edessä on äkkipysäys.

Jokaisessa ajassa on trendejä, jotka ruokkivat tehtävää päätöksentekoa. Valtiolla on syntynyt kuvitelma, että kunnissa ratkaistaan Suomen talouden menopuolen ongelma. Näin voisi tapahtuakin, jos kunnilla olisi siihen vapaat kädet.

Tulorahoitus ei riitä

Valtio ei ole kuitenkaan huomannut, että se on vuosikymmenten saatossa lisännyt jatkuvasti kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä ja normiohjausta. Kuntien sosiaali- ja terveyssektorilla ei tänä päivänä pystytä juuri muuhun, kuin kamppailemaan lakisääteisten velvoitteiden kanssa hieman harmaalla vyöhykkeellä toimien. Kun kunnat säästävät terveyspalveluista, ajautuvat entistä sairaammat potilaat erityissairaanhoitoon ja kunnille lankeavat laskut ovat hirmuisia. Kunnat eivät pysty millään tavoin ohjailemaan sairaanhoitopiirejä, vaikka muodollinen valta sairaanhoitopiireissä on kuntien edustajilla.

Kun rahat ovat olleet jo pari vuosikymmentä tiukoilla, on moni rakennus, katu ja vesiputki jäänyt korjaamatta. Nyt kuntien investoinnit karkaavat taivaisiin, kun kaikki joudutaan korjaamaan tai investoimaan uusiksi. Kuntasektori kokonaisuudessaan on vuodesta 1997 kasvattanut joka vuosi velkaansa eli yhtään tervettä kokonaistilinpäätöstä ei ole tehty. Tulorahoitus ei riitä ja investoinnit ovat liian suuria.

Kuntien vaikeudet ovat johtaneet siihen, että kuntasektoria pyritään johtamaan kuin yritystä ja kuvitellaan, että hyvä kunta on sellainen, joka säästää eniten. Kunnan tehtävä on järjestää alueellaan peruspalvelut, huolehtia infrastruktuurista ja luoda myös edellytykset yritysten toiminnalle. Lehdissä vertaillaan kyllä mieluusti lukioiden keskiarvoja, mutta mielenkiintoista olisi vaikkapa tehdä vertailu lapsille annettavista opetustunneista. Minimi on 222 tuntia per oppilas per vuosi. Kuinka monta tuntia sinun lapsesi saa opetusta?

Kuntauudistus laiha lääke

Hallitus on kirjannut hallitusohjelmaan historialliseksi mainitun kuntauudistuksen. Kuntakentällä arvuutellaan nyt, että voidaanko kunnat todella pakottaa liittymään toisiinsa. Keskusta on tehnyt asiasta välikysymyksen. Keskusta ei kuitenkaan ole kuntauudistuksen vastustajana uskottava. Se on itse ollut mukana toteuttamassa monia päätöksiä, jotka ovat johtaneet kuntien nykyiseen ahdinkoon. Keskustalla on myös liikaa luottamuspaikkoja menetettävänä, jos kunnat laitetaan yhteen. Vastustus kumpuaa ensisijaisesti poliittisista ja erityisesti oppositiopoliittisista syistä. Myöskään perussuomalaiset eivät ole uskottava puolue missään muussa kuin EU-tukien vastustamisessa. Kuntauudistuskeskustelusta tuskin syntyy eduskunnan salissa jytkyä, pikemminkin tussahdus.

Myös päähallituspuolueet kokoomus ja demarit ovat vaikeuksissa kuntauudistuksen kanssa. On suuri poliittinen riski runnoa läpi rakennelaki juuri kuntavaalien alla, kun omakaan väki ei kaikilta osin uudistusta kannata. Toiseksi pitäisi päättää, mitä uudistukselta halutaan. Jos tavoitteena ovat elinvoimaisemmat kunnat ja julkisen sektorin säästöt, ei työmatkaliikennekartta ole paras väline piirtää kuntarajoja.

Jos kuntien menoja on pakko jotenkin sopeuttaa osana julkisen sektorin kasvavaa velkaa, niin tässä lopuksi yksi resepti: poistetaan kuntien normiohjaus, leikataan valtionosuutta ja annetaan kuntien itsensä tehdä sopeuttamistoimet. Halkaistaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapinta ja enenevissä määrin pakotetaan ne saman katon alle. Luodaan perusterveydenhuoltoon lähete erikoislääkärille. Pakotetaan kunnat todelliseen yhteistyöhön maankäytössä, asumisessa, liikenteessä ja tietyissä erillisissä palvelukokonaisuuksissa ja annetaan kuntien itsensä etsiä parhaat toimintatavat ja rakenteet.

Ei kommentteja: