sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kataisen kolmas kerta

Kolumni Savon Sanomat kesäkuu 2011

Hallituksen muodostaminen meni lopulta mutkikkaammaksi kuin kukaan osasi odottaa. Jos jotain positiivista tilanteesta etsii, niin harvoin on Suomessa seurattu politiikan tapahtumia niin tarkasti kuin nyt.

Eduskuntavaaleissa muhi muutos. Vaalikentillä oli aistittavissa ihmisten kyllästyminen politiikan arkitodellisuuden karkaamiseen pois äänestäjän ulottuvilta. Tämä pakotti puolueet tavanomaista terävämpiin kannanottoihin. Perussuomalaisten ”jytky” söi kannatusta miltei kaikilta muilta eduskuntapuolueilta. Keskusta, SDP ja vasemmistoliitto ovat suosionsa pohjalukemissa, vihreät koki toistaiseksi suurimman tappionsa ja kokoomuskin pienentyi omalla historiallisella tavallaan eduskunnan suurimmaksi. Vaalitulos ja perussuomalaisten nousu ovat pakottaneet puolueet pitämään tiukemmin kiinni periaatteellisista kannoistaan. Seurauksena hallitusneuvotteluissa on vaikea saada aikaan kompromisseja.

Keskusta temppelin harjalle

SDP:n ja vasemmistoliiton jouduttua ulos Kataisen hallitusneuvotteluista on Kataisen ainoa vaihtoehto kosiskella perussuomalaisia ja keskustaa mukaan kolmanteen muodostamisyritykseen. Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet EU-linjan olevan kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle ja he ovat jo kerran sanoneet Kataiselle ei. Sellaista hallitusta Suomeen ei synny, joka irtautuisi yhteisistä EU-maiden vakaus- ja tukitoimista, jos koko muu Eurooppa on niissä mukana. Suomen kansan enemmistö ei kannattanut eduskuntavaaleissa tällaista vaihtoehtoa. Jos perussuomalaiset tulevat hallitukseen, heidän on nielaistava tavalla tai toisella tukipakettien peruslinjaukset. Vaalivoitosta huolimatta perussuomalaisilla ei ole erityisoikeutta sanella linjaa. Demokratiassa enemmistöön päästäkseen on oltava valmis kompromisseihin.

Perussuomalaisten ehdoton EU-kanta johtaa siihen, että hallituksen ovi pysyy heiltä suljettuna. Timo Soini on myös puheenjohtajista ainoa, joka näkee uusissa vaaleissa mahdollisuuksia. Perussuomalaisten ei tässä tilanteessa kannata juurikaan edesauttaa hallituksen muodostamista, joskin uusissa vaalissa on suuri riski ja edellisen kierroksen voittajilla on eniten hävittävää.

Kataisen ainoa mahdollisuus on muodostaa hallitus keskustan, vihreiden, RKP:n ja kristillisten kanssa. Enemmistöstä tulee tällöin niukka, vain 105 kansanedustajaa. Kristilliset ja RKP ovat jo ilmoittaneet olevansa mukana. Keskustan ja vihreiden kanta ratkaisee Kataisen onnistumisen.

Mikäli Kataisen hallitusta ei synny, siirtyy vetovastuu SDP:n Jutta Urpilaiselle. Jos ja kun perussuomalaisten EU-kanta pysyy ennallaan, SDP tarvitsisi kumppanikseen keskustan. SDP:n, keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden kokoonpanolla saadaan aikaan 101 kansanedustajaa. Joko RKP:n tai kristillisten, tai mieluiten molempien, tuki on välttämätön.

Pattitilanteen seurauksena keskusta on noussut temppelin harjalle ja pääsee valitsemaan, haluaako se muodostaa hallituksen kokoomuksen vai sosialidemokraattien kanssa.

Yhteistä linjaa vaikea synnyttää

Kuten on nähty, hallitus ei muodostu kansanedustajien määrää ynnäilemällä. Politiikan sisällöllä on etenkin nyt erityinen merkitys. SDP:n ja kokoomuksen neuvottelut päättyivät muodollisesti kiistaan veroista, vaikka taustalla lienee ollut muitakin välejä hiertäneitä näkemyseroja.

Muistettakoon, että SDP:n Jutta Urpilainen sanoi moneen kertaan vaalitenteissä, että nämä ovat verovaalit. Tasaverokehityksen katkaiseminen oli SDP:n keskeinen vaaliteema. Nyt jotkut ovat ihmetelleet, että neuvottelut katkesivat ikään kuin heppoisin perustein.

Kun eduskuntavaalipuheita ja vaalien jälkeisiä tilanteita analysoi, vaikuttaisi kokoomuksen suurten leikkausten ja tasaverojen linja olevan vähemmistössä eduskunnassa. Mutta riittävää enemmistöä ei oikein muullekaan linjalle löydy, tai sitten nousee esteeksi EU-politiikka. Eduskunta on periaatteessa jakautunut kolmeen blokkiin, joilla kaikilla tuntuu olevan omat kynnyskysymyksensä. Suurimman puolueen puheenjohtajan vetovastuu hallituksen muodostajana ei välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin. Esimerkiksi Ruotsissa sosialidemokraatit ovat suurimman puolueen asemasta huolimatta oppositiossa.

Mitä tapahtuu alkuviikosta?

Keskusta ilmoittanee maanantaina, että se on valmis neuvotteluihin, mutta odottaa tiistain eduskuntaryhmien puheenjohtajien kokouksen, jolloin kysymys hallituksen muodostajasta saa vahvistuksen. Jos vihreät jättää hallitusneuvottelut, Kataisen tie nousee pystyyn ja vuoro siirtyy SDP:lle. Keskustan ei tuolloin tarvitse ottaa kantaa Kataisen hallituskosintaan lainkaan.

Oletan, että vihreät jatkaa neuvotteluissa ja myös keskusta lähtee mukaan Kataisen yritykseen. Jos keskusta haluaa sosialidemokraattien kanssa hallitukseen, se asettaa kokoomukselle ehdot, joita kokoomus ei voi hyväksyä ja Kataisen kolmas yritys purkautuu ”tyylikkäästi.” Toisaalta keskusta tietää Kataisen olevan selkä seinää vasten ja se voi siksikin asettaa neuvotteluihin kovempia ehtoja.

Keskustan suurin pelko on puolueen kannatuksen hupeneminen. Ensi vuonna pidettävät kunnallisvaalit merkitsevät keskustan tulevaisuudelle paljon. Kokoomuksen kanssa kaveeraaminen ja mustan auton takapenkin huuma sisältää hirmuisen riskin.

Ei kommentteja: