sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Pelastaako sosiaalinen media politiikan?

Kutsuvieraskolumni Savon Sanomissa 6. maaliskuuta 2011

Wikileaks-kohun seurauksena internetin julkaisut ovat saaneet uudenlaista huomionarvoa. Viimeisimpänä valtakunnan uutiskynnyksen ylitti Turussa Facebookryhmälle langetettu ”kielto.” Kysymys oli Facebookiin perustetusta virtuaaliryhmästä, jolla oli lähes sama nimi kuin Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunnalla. Kanavaa olisi voinut luulla kaupungin virallisesti ylläpitämäksi, etenkin kun ryhmän perustaja oli yksi lautakunnan jäsenistä. Lopputuloksena ryhmän nimi muuttui, mutta asia päätyi uutisotsikkoon.

Facebook on paikka, josta monella suomalaisella ei ole harmainta aavistustakaan. Melkein yhtä monella taas on Facebookissa profiili, johon päivityksiä naputellaan harva se tunti älypuhelimella. Tieto siirtyy tehokkaasti ja nopeasti hetkessä jopa tuhansille ”ystäville”. Edistyneimmät testaavat koko ajan uusia kehittyviä verkkoympäristöjä, joita tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella.

Sosiaalisen median idea ei sinänsä ole uusi. Niin kauan kuin tietoverkot ovat kuljettaneet bittejä, on keskustelua riittänyt. Esimerkiksi 90-luvun alussa yliopistomaailman verkkojen kautta saattoi vaihtaa ajatuksia harrastuksistaan tai näkemyksistään ulkomaisten käyttäjien kanssa keskusteluryhmissä. Keskustelijat loivat tuolloin itselleen profiiliin mielipiteillään ja kirjoituksillaan. Nyt Facebookissa kukin luo itselleen haluamansa profiilin, jossa persoonallisuutta, elämäntapaa ja ajatuksia tuodaan esille markkinoinnin omaisin keinoin. Oikeastaan on ihme, että Facebook keksittiin vasta 2004.

Verkkokeskustelusta eduskuntaan

Politiikka on yhä vahvemmin läsnä myös verkoissa, erityisesti Facebookissa. Puolueet ovat jo joitakin vuosia puuhailleet verkoissa, ja pikkuhiljaa politiikan vaikuttajiin on nousemassa henkilöitä, joiden pääasiallisen esiintymisfoorumi on internet. SDP keräsi maaliskuussa 2009 netin kautta ihmisten mielipiteitä eläkeiän nostoon liittyen. Tiettävästi kerta oli ensimmäinen, kun nettikeskustelua siteerattiin laajasti välikysymyspuheenvuoroissa eduskunnassa.

Netin suosituimmilla keskustelupalstoilla harjoitetaan tänä päivänä enemmän tai vähemmän systemaattista poliittista toimintaa. Kun jokin uutinen puhuttaa, osallistuu keskusteluun virtuaalisia spindoctoreita, jotka pyrkivät selittämään asioita parhain päin omalta tai edustamansa puolueen kannalta. Myös yritykset pyrkivät herättämään tuotteilleen huomiota keskustelupalstoilla. Verkko toimii tehokkaasti niin oikean tiedon kuin väärienkin käsitysten levittäjänä.

Virtuaalikekkosten kulta-ajat

Sähköisen maailman mahdollisuudet vaikuttamisen kanavana ovat laajat ja sensuroimattomat. Kekkonen kirjoitteli aikoinaan lehteen nimimerkeillä ja arvosteli jopa omaa toimintaansa. Virtuaalikekkosilla on nyt kulta-ajat, kun netin keskustelupalstoilla voi kysyä ja vastata itselleen. Raflaavimmista mielenilmaisuista voi soittaa aina luottotoimittajalle, etenkin kun nettimaailman asiat tuntuvat tällä hetkellä ylittävän helposti myös muun median uutiskynnyksen.

Sosiaalisen median kielteinen puoli onkin helppo mahdollisuus käyttää verkkoa hyväksi ei-sallitun toiminnan tai ainakin moraalisesti arveluttavan toiminnan välineenä - etenkin, kun kirjoittajan ei tarvitse esiintyä omalla nimellään. Lainsäädäntö laahaa pahasti jäljessä verkkomaailman asioissa. Esimerkiksi väärän henkilön nimellä esiintyminen sähköpostissa tai tekaistut profiilit Facebookissa eivät johda juuri minkäänlaisiin seuraamuksiin, vaikka niistä voi syntyä kohteilleen mittavaa vahinkoa ja ahdistusta.

Tekaistu profiili netissä voi tuoda myös julkisuutta. Kun kansanedustajan peltikolarikin ylittää uutiskynnyksen, niin miksipä ei joku ehdokas voisi yrittää käyttää hyväkseen ”nettikohua.”

Toimittajillakin on virtuaalimaailman kanssa tarkka paikka. Kun julkisuudesta tunnettu poliitikko lähettää tiedotteen, mistä voi tietää sen oleva aito. Sähköpostin lähettäjän tiedot on naurettavan yksikertaista väärentää. Jopa puhelimen lähetystiedot on mahdollista väärentää. Tekstiviestikohu toisi varmasti mittavan julkisuuden sopivasti vaalien alle ajoitettuna, ja parhaimmillaan ”uhri” pääsee ajankohtaisohjelmaan keskustelemaan aiheesta.

Kielteisistä puolistaan huolimatta sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Verkot tarjoavat ihmisille tehokkaan mahdollisuuden vaihtaa mielipiteitä. Siksi myös politiikan toimijoiden ja julkisorganisaatioiden on syytä olla mukana siellä, missä kansalaiskeskustelua käydään. Kansainvälisellä tasolla internet mahdollistaa jopa väylän ulos diktatuurien harjoittamasta sensuurista.

Myös viranomaisten on syytä pohtia tarkoin asennoitumistaan sosiaaliseen mediaan. Kieltoihin pohjautuvat ohjeistukset eivät välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen. Voi myös ohjeistaa, miten vaikutetaan positiivisesti verkossa. Omalla nimellä esiintyminen on hyvä lähtökohta verkkomaailmassa. Yhteiskuntaa tuskin johdetaan tulevaisuudessakaan Facebookista, mutta oivan lisän poliittiselle keskustelulle virtuaalimaailmat tarjoavat, aivan kuten torien soppatykkijonotkin vaaliviikolla.

Ei kommentteja: