sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Työssä hyvin, kaikki hyvin

Kolumni Savon Sanomissa 19.12.2010

Koetulla työhyvinvoinnilla ja työpaikan piirteillä on viimeisimpien tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus työn lopputulokseen ja laatuun. Pitkään on pidetty selvänä, että työhyvinvointi vaikuttaa oleellisesti työntekijöiden motivaatioon ja ainakin välillisesti myös koko työpaikan työtehoon ja tuotettuun työpanokseen.

Julkisella sektorilla toteutettujen Kunta10-tutkimusten ja sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimuksen tulokset osoittavat yllättäviä yhteyksiä myös palvelun laatuun ja asiakasvaikutuksiin. Samat tulokset lienevät yleistettävissä myös yksityissektorille.
Vähän aikaa sitten uutisoitiin, että opettajat vaihtuvat paljon sellaisilla alueilla, joissa on paljon työttömyyttä ja matala tulotaso.

Vähemmälle huomiolle jäi tutkimustulos, jonka mukaan opettajienhuoneen ilmapiirillä on merkittävä yhteys oppilaiden hyvinvointiin. Koulut, joissa opettajienhuoneen ilmapiiri koettiin huonoimmaksi, esiintyi 1,5 kertaa enemmän pinnausta. Vastaavasti samojen koulujen oppilailla ilmeni enemmän masentuneisuutta ja psykosomaattisia oireita. Ehkä yllättävää myös on, että kyseisissä kouluissa annettiin vähemmän terveyskasvatusta.

Sairaalan huono työilmapiiri ja ylityöt johtivat jopa 2,5-kertaiseen todennäköisyyteen potilaiden sairaalainfektioissa. Pienempi työmäärä, palkitseminen ja parempi esimiesyhteistyö tuottivat vähäisemmän infektioriskin. Yleinen tarkkuus kärsii, jos työhyvinvointi koetaan huonoksi. Esimerkkien perusteella huonon työilmapiirin vaikutukset näkyivät selvästi kasvaneena asiakasriskinä.

Johtaminen ratkaisee

Henkilöstösupistusten vaikutukset yli kaksinkertaistivat työhön jääneillä loukkaantumisriskin ja sairauspoissaolot. Työnantajalle saattaakin koitua sairauspoissaolojen kasvun, sijaistustarpeen lisääntymisen ja ennenaikaisten eläköitymisten kautta jopa enemmän kustannuksia kuin olisi kertynyt ilman henkilöstösupistuksia.

Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että työhyvinvointiin panostamisen kautta voisi syntyä uusia mahdollisuuksia paljon puhutun työn tuottavuuden lisäämiseen, työn laadun parantamiseen kuin myös henkilöstökustannusten pienentämiseen.

Työhyvinvointiin panostamisessa keskeisessä asemassa on johtaminen ja esimiestyö.
Työnantaja voi luoda edellytyksiä työntekijöiden työssäjaksamiselle tarjoamalla mahdollisuuksia liikuntaan, kulttuurivirikkeisiin ja terveellisempiin elämäntapoihin. Nämä eivät kuitenkaan korvaa työilmapiiriin arjessa vaikuttavia tekijöitä, kuten koettu oikeudenmukaisuus, tiedon kulku työpaikalla, esimiestuki tai esimiesten keskinäisen yhteistyön toimivuus.

Suoria säästöjä saadaan myös varmistamalla työterveyshuollon riittävät resurssit ja toimintamahdollisuudet, jolloin sairauslomat jäävät lyhyemmiksi ja vakavien sairauksien kehittymistä ennaltaehkäistään. Tämä vaatii kuitenkin rohkeutta lisätä tänään panoksia sinne, missä ne tuottavat myöhemmin säästöjä.

Leikkaus ei tuo tehoa

Tämän hetkinen kehitys tuntuu kuitenkin olevan etenkin julkisella sektorilla täysin päinvastainen. Valtakunnallisesti esiin on jo nostettu leikkaukset. Puolueita on vaadittu ennen eduskuntavaaleja julkaisemaan leikkauslistoja, ikään kuin nämä olisivat ainoa mahdollisuus selvitytä.

Tuottavuustavoitteen kautta haetaan henkilöstölle vähennystavoitteita. Kun Suomi elvytti talouttaan vuoden 2009 taantuman vuoksi, panokset laitettiin elinkeinoelämän tukemiseen ja veronalennuksiin. Tämä oli porvarihallitukselle tyypillinen ratkaisu.

Nyt alkaa näkyä, että tilanne julkisella sektorilla kärjistyy, velkamäärät lisääntyvät, veroprosentteja korotetaan ja investointeja ja palveluita leikataan. Jos elvytyksessä olisi osattu kohdistaa panokset julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen muutoin kuin leikkauksia vaatimalla, niin edellytykset selvitä vaikeista ajoista olisivat nyt aivan toisenlaiset.

Katseet laatuun

Työurien pidentämiseksi on tarjottu eläkeiän alarajan nostoa 63 vuodesta 65:een.

Kunta10-tutkimus paljastaa, että erityisesti eläkeiän kynnyksellä erilaisten työpaineiden määrä kasvaa ja univaikeudet lisääntyvät. Kun työssäkäyvä jää eläkkeelle, hän ikään kuin nuortuu näillä mittareilla mitaten kymmenellä vuodella. Stressituntemukset vähenevät ja univaikeudet häviävät.

Vaatimus eläkeiän pakkonostossa on vahvassa ristiriidassa tämän tutkimustuloksen kanssa. Jos työelämän laatua ei kyetä parantamaan eläkeiän kynnyksellä, ei todellinen työssäoloaika nouse.
Voi käydä niinkin, että työnantajien kustannukset kasvavat, yhteisön työpanos heikkenee ja asiakkaat kärsivät. Julkisella sektorilla vaikutukset voisivat olla tuhoisia, kun kustannuspaineet kasvavat etenkin ikääntyvän väestön hoito- ja hoivapalveluissa.

Jotta hyvinvointiyhteiskunta selviytyy velkaantumisesta ja ikääntymisen kustannuspaineesta, tarvitaan tulevaisuudessa toisenlaisia tuottavuusratkaisuja kuin leikkaukset.

Ei kommentteja: