sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Hallituspohjaspekulaatiota

Kolumni Savon Sanomissa marraskuu 2010

Eduskuntavaaleihin on aikaa melko tarkasti viisi kuukautta. Asetelmia vaalikamppailuun haetaan etenkin gallupeista, joiden viimeaikaiset tulokset ovat saaneet kommentaattorit aktiivisesti liikkeelle. Perussuomalaisten sensaatiomainen gallupkannatuksen nousu on silminnähden epäilyttänyt jopa puolueen puheenjohtaja Soinia, joka on nimennyt suurimmaksi haasteeksi galluplukujen muuttamisen ääniksi.

Taloustutkimus, TNS Gallup ja Research Insight mittasivat lokakuussa puolueiden kannatusta. Kokoomus piti näissä gallupeissa paalupaikkaa tuloksilla 21.7 %, 22 % ja 21.3 %. Suurimmaksi puolueeksi kannatus on alhainen, otettiinpa vertailukohdaksi Suomen poliittinen historia tai muut Euroopan maat. Toisena tuleva SDP sai mittaustulokset 19.1 %, 19.7 % ja 18.8 %. Kolmanneksi romahtaneen keskustan kannatus oli lokakuussa 17.6 %, 18.9 % ja 17.9 %, perussuomalaisten 14.3 %, 12.5 % ja 14.6 %, vihreiden 9.7 %, 8.9 % ja 9.2 % sekä vasemmistoliiton 7.8 %, 8.2 % ja 7.6 %. Kristillisdemokraatit ja RKP saivat hieman yli neljän prosentin kannatuksen.

Kolmen suuren hallitus ei mahdollinen

Olemassa olevat kannatusluvut eivät povaa nykyhallitukselle jatkoa. Vihreiden tukema porvarillinen vaihtoehto saavuttaa enää hädin tuskin 50 prosentin kriittisen rajan. Ehdotonta enemmistöä isompi kysymys kuitenkin on, voiko keskusta eduskuntavaalien jälkeen lähteä hallitukseen, jos se menettää kannatuksestaan neljänneksen, kuten nyt näyttäisi käyvän. Normaalioloissa vaalivoittajat muodostavat hallituksen, koska kansan vaaleissa osoittaman tahdon pitää näkyä myös tehtävässä politiikassa. Häviäjät joutuvat nuolemaan haavojaan oppositiossa. Esimerkiksi vuoden 1995 vaaleissa keskusta joutui oppositioon toiseksi suurimpana puolueena 19,9 %:n kannatuksella hävittyään ennätykselliset viisi prosenttiyksikköä ja 11 kansanedustajapaikkaa.

Viime aikoina on kuultu puheenvuoroja kolmen suuren puolueen, eli kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan muodostaman hallituksen mahdollisuudesta. Tällainen hallituspohja olisi sinänsä vahva, mutta vain teoriassa. Kolmen suuren hallitus on toimintakykyinen vain poikkeustilanteessa, jolloin pakko sanelee tehtävät ratkaisut, eikä poliittiselle harkinnalle jää tilaa. Esimerkiksi perustuslain muutoksen valmistelu on kestänyt varsin kauan, kun kokoomus, keskusta ja sosialidemokraatit ovat yrittäneet sovitella kantojaan yhteen. Poliittinen pelaaminen ja epäluulot tulisivat olemaan kolmen suuren muodostaman hallituksen kompastuskivi.

Soini ja Halla-aho ministereiksi?

Seuraavan hallituksen kokoamiselle voitaneen lyödä seuraavat reunaehdot: 1. Kokoomuksen SDP:n ja keskustan keskinäisessä kisassa selkeästi kolmanneksi jäänyt ei tule hallitukseen. 2. Vihreät ja perussuomalaiset eivät mahdu samaan hallitukseen.

Jos reunaehdot ja nykygallupit toteutuvat eduskuntavaaleissa, on todennäköisin hallituspohja sinipuna eli kokoomuksen ja sosialidemokraattien ympärille muodostettava hallitus. Tähän pohjaan poliittisesti ”helpoimmin” sopivat vihreät ja vasemmistoliitto. Koalitio yltäisi lähelle 60 %:n kannatusta ja olisi riittävän vahva toimiakseen. Keskustan ja perussuomalaisten johtama oppositio olisi varmasti riittävän äänekäs varmistamaan parlamentarismin toteutumisen eduskunnan kyselytunnilla.

Toinen sinipunan pohjalle syntyvä vaihtoehto olisi kokoomuksen, sosialidemokraattien, perussuomalaisten ja RKP:n muodostama hallitus, joka niin ikään yltää lähes 60 %:n kannatukseen. Perussuomalaisten kohdalla kiinnostava kysymys on, millä ehdoin he hallitukseen lähtevät ja kuinka muut hallituskumppanit suhtautuvat mahdollisen vaalivoittajan vaatimuksiin. Kansan tahtoa ei varmasti kukaan halua ohittaa, mutta jos Soinin ohella ministeriksi nostetaan vaikkapa Jussi Halla-aho, olisi varmastikin puolin ja toisin nieleskeltävää tavoitteiden yhteensovittamisessa.

Todennäköisesti kumpikaan sinipunan vaihtoehto ei ole kokoomukselle mieluinen siinä tapauksessa, että he ovat päähallituspuolue, vaan kokoomus halunnee tukevamman porvarillisen selkänojan. Hallitukseen osallistumisesta voi kuitenkin tulla keskustalle ongelma, jos vaalitappio realisoituu nykyisten gallupien tasolle. Hallitusvastuu jättiromahduksen jälkeen olisi suuri riski keskustapuolueen tulevaisuudelle.

Voiko gallupeihin luottaa?

Eduskuntavaaleissa 2007 TNS Gallup arvioi SDP:lle 1,2 %-yksikköä liian suuren kannatuksen, mutta osui sekä kokoomuksen että keskustan kohdalla oikeaan 0,2 %-yksikön tarkkuudella. Vastaavasti Taloustutkimus erehtyi kokoomuksen kannatuksessa 1,9 %-yksikköä alaspäin, keskustan kannatuksessa 1,6 %-yksikköä ylöspäin mutta SDP:n kannatus mitattiin peräti 0,1 %-yksikön tarkkuudella oikeaksi. Sauli Niinistö nosti tuolloin hyvin tuohduksissaan äläkän Yleisradiolle väärin mitatusta gallupista, minkä seurauksena Taloustutkimus joutui uudistamaan tutkimusmetodiaan. Tästäkin huolimatta gallupit ovat osoittaneet varsin tarkkoja ennusteita lopullisista tuloksista. On kuitenkin huomioitava, että nyt mittauksissa on ollut paljon kannastaan epävarmoja vastaajia. Äkilliset vaihtelut ennen vaaleja ovat siten todennäköisempiä kuin aiemmin. Toisaalta epävarmuuden lisääntyminen voi tarkoittaa myös passivoitumista ja johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun.

Ei kommentteja: