sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Galluppeja ja manipulaatiota

Kolumni Savon Sanomissa tammikuu 30.1.2011

Varma lähestyvien eduskuntavaalien merkki on, että media on pullollaan erilaisia puolue- ja pääministerigallupeja. Media muokkaa mielipiteitämme ja ennakko-odotuksiamme. Lähestyvien eduskuntavaalien tuloksesta ollaan jo lähes varmoja, vaikka yhtään vaaliväittelyä ei ole vielä käyty. Onneksi meillä on vapaa journalismi, jolloin valtavirrasta poikkeaviakin mielipiteitä voi esittää. Vai voiko?

Pääministerigallupit ovat mielenkiintoinen keksintö. Mitä ne oikeastaan kertovat, kun eduskuntavaaleissa ei lähtökohtaisesti äänestetä pääministeristä?

Silmiini sattui yllättävä katugallup, jossa usea vastaaja arvioi kokoomuksen voittavan vaalit, mutta keskustan Mari Kiviniemen jatkavan pääministerinä. Näyttäisikin, että pääministerigallupit johtavat ihmisten ajattelua harhaan. Nykyisen perustuslain aikana on nimittäin hyvin epätodennäköistä, että pääministeri tulisi jostakin muusta kuin vaalit voittaneesta puolueesta.

Mielipiteen muokkausta

Viikko sitten julkaistiin pääministerigallup, johon osallistui lähes 2000 suomalaista. Kun taustatietona kysyttiin puoluekannatusta, oli vastaajissa perussuomalaisten kannattajia 15 %, kokoomuslaisia 11 %, keskustalaisia 10 %, sosialidemokraatteja 8 % ja muita puolueita yhteensä 2 %. Peräti 43 % ei osannut sanoa puoluekantaansa. Puoluekannatus poikkeaa oleellisesti tämänhetkisistä voimasuhteista, mikä puolestaan viittaa vääristyneeseen otokseen. Kömmähdystä ei kuitenkaan uutisessa huomioitu, koska se olisi vienyt lööpiltä pohjan pois. Mahdollisesta virheestä huolimatta uutinen luo lukijalleen vahvan ennakkokäsityksen puolueiden puheenjohtajien suosiosta.

Puoluegallupeita on julkaistu tiheään tahtiin. Usein kannatusmuutokset ovat vain joitakin kymmenyksiä. Siitä huolimatta otsikko saattaa kirkua, että keskusta ohitti SDP:n tai päinvastoin. Hyvä tutkimus menisi hukkaan, jos ainoa uutinen olisi, että mittaustarkkuuden rajoissa puolueiden kannatus on pysynyt ennallaan.

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg on todennut (TS 24.1), että mielipidemittauksissa harjoitetaan manipulaatiota. Kun mukaan sotketaan median paine tehdä uutinen, on suuri todennäköisyys, ettei raportointi täytä objektiivisuuden vaatimusta.

Todettakoon kuitenkin, että viimeiset gallup-mittaukset ennen vaaleja ovat melko tarkasti ennustaneet lopullisen tuloksen. Jos gallupit kuitenkin toistavat samaa hokemaa kuukausitolkulla ennen vaaleja, niin totta kai sillä on vaikutusta myös lopulliseen toteutumaan.

Mistä saa keskustella

Kestävyysvaje eli julkisen talouden alijäämä on median suosikkiaihe tällä hetkellä. Puolueilta vaaditaan leikkauslistoja, koska lähtöoletukseksi on asetettu, että julkista sektoria pitää leikata. Asiantuntijat antavat määrällisiä arvioita leikkausten suuruudesta. Tästä muodostuu yleinen mielipide. On leikattava, jotta pärjätään.

Yhtälöstä on unohdettu kuitenkin asian toinen puoli eli julkisen sektorin tulot. Pitäisikö meidän keskittyä leikkausten sijasta tai niiden ohella myös siihen, mikä on oikeudenmukainen tulonjako? Jos tuloerot kasvavat koko ajan, eli rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, niin emmekö voisi oikeudenmukaisemmalla tulonjaolla saavuttaa nykyistä suurempia verotuloja.

Toinen kysymys on, että jos julkisen sektorin kuluja vähennetään, niin miten ja keneltä niitä vähennetään. Eläkeläiset, sairaat ja pienituloiset tarvitsevat eniten yhteiskunnan järjestämiä palveluita. Julkinen keskustelu flirttailee ajatuksella, että juuri näitä palveluita meidän on leikattava. Viesti kuitenkin puetaan hienoihin termeihin kuten kestävyysvajeen hallinta tai tuottavuuden lisäys. Valinta on kuitenkin aidosti poliittinen, eikä sitä ratkaista Helsingin pörssissä tai pääministerigallupeissa. Olemme pienenä pohjoisen kansana tottuneet auttamaan ja olemaan solidaarisia toisillemme. Nyt asiantuntijoiksi on päästetty ne, joilta ei ole koskaan puuttunut mitään. Kovat ajat suosivat kovia arvoja.

Uskallan pessimistisesti ennustaa, ettei tahti muutu eduskuntavaaleihin mennessä. Puolueiden on vaikea saada esiin todellisia näkemyksiään ja linjojaan. Osa ei tähän edes aktiivisesti pyri. Vaaliväittelyistä tulee urheilukilpailun omaisia näytelmiä ja seuraavan päivän lehdet valitsevat voittajat ja rökittävät häviäjiä. Ennakkoasetelmat luodaan niin vahvoiksi puheenjohtajien ympärille, että hegemoniaa on lähes mahdoton murtaa.

Asiakysymyksissä pieni toimittajakunta valitsee, mistä puhutaan ja mistä ei. Poliitikot saavat pääosin vastata vain esitettyihin kysymyksiin. Keskustelun aiheet määrittyvät yleisessä mielipiteessä, jota manipuloidaan kiihtyvällä tahdilla kuukausia ennen vaaleja. Vaikka käytössämme ovat blogit, chatit, Facebook, Twitter ja monet muut internetin vapaat ympäristöt, niin silti television vaaliväittelyissä ja lehtien uutisissa todellisuudessa ratkaistaan, keitä kansa sympatisoi.

Ei kommentteja: