sunnuntai 3. lokakuuta 2010

V vai W

Kirjoittajavieras Savon Sanomissa 29.8.2010

Alkukesästä ehdittiin jo arvella, että taantuma on ohi, mutta tiedot USA:n talouden kehityksestä ovat saaneet asiantuntijat varpailleen. Asuntomarkkinoiden tilanne on huonontunut ja työttömyyden lasku on pysähtynyt.

Pelot siitä, että taantuma noudattaakin w-käyrää ja edessä on uusi pudotus, ovat vahvistuneet. Ilmeisesti 2009 käynnistynyt nousukehitys onkin johtunut pääosin elvytysmiljardeista ja todellinen kasvu ei olekaan vielä lähtenyt käyntiin.

Kysymys kuuluukin, onko kasvu saavuttanut läntisessä maailmassa lopullisen lakipisteensä?

Jos asiaa tarkastelee Euroalueen valtioiden julkisen sektorin tasapainon näkökulmasta, on yhtä lailla syytä olla huolissaan. Yhteiskunnan syli on leveä, mutta ei sekään mitä vain kestä.

Velkaantuneisuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on ylittänyt sadan prosentin rajan Kreikassa ja Italiassa. Euroalueen keskiarvo on 80 prosenttia. Suomen tilanne sinällään on positiivinen muihin verrattuna. Velan osuus bruttokansantuotteesta on vain 45 prosentin luokkaa, vaikka velkamiljardit hurjilta tuntuvatkin. Toisaalta myös Suomelle tärkeän Saksan taloudellinen tilanne on hyvä.

Kun valtio ja kunnat tekevät talousarviotaan ensi vuotta varten, ei ole näköpiirissä, mikä todellinen kehitys ensi vuonna tulee olemaan. On käsittämätöntä, että tällaisena aikana valtion budjetista käydyssä poliittisessa keskustelussa pääaiheeksi on noussut Pohjanmaan ratahanke ja Itämeren suojelu. Tärkeitä kohteita varmaankin, mutta juurikaan mitään tekemistä niillä ei ole suomalaisten pärjäämisen kanssa.

Vaalien lähestyessä olisi syytä alkaa tosissaan arvioimaan Suomen tulevaa kehitystä, niin kilpailukyvyn, työpaikkojen kuin palveluidenkin näkökulmasta.

Isojen yritysten perustuotantoa on siirtynyt jo pitkän aikaa halvan tuotannon maihin. Yritykset pyrkivät maksimoimaan voittojaan ja jos joku suostuu valmistamaan tavaran kymmeniä kertoja halvemmalla, niin vapaassa markkinataloudessa tuotanto etsiytyy tuottavimpaan maailman kolkkaan.

Pääoma kilpailuttaa työntekijöitä. Ainoa finanssimarkkinoiden valtaa häiritsevä tekijä on ammattiyhdistysliike, joka edes jollain tavoin pyrkii pitämään työntekijän puolta.

Palveluista vientituote

Jotkut ovat sitä mieltä, että energiakysymyksellä ratkaistaan Suomen pärjääminen.

En millään usko, että tämä riittää tulevaisuudessa. Suomalaisen perusteollisuuden kilpailukykyä pitää tukea, mutta vain sen varaan emme voi jäädä. Ainoa tapa menestyä on osata jotain paremmin kuin muualla - valmistaa tuotteita tai palveluita, jotka me olemme keksineet ja joiden kehittämisen me osaamme parhaiten.

1990-luvulla suomalaiset havaitsivat, että kännykkä ja tekstiviesti olivat käteviä laitteita yhteydenpitoon. Valmistimme niitä ja pian muutkin huomasivat, että kännykkä on kätevä laite. Suomi pärjäsi tässä kisassa kauan. Mutta nyt myös elektroniikkateollisuus on alkanut etsiytyä halvemman työvoiman markkinoille.

Seuraava suomalainen innovaatio voisi hyvinkin olla energiansäästöön liittyvät tuotteet ja keksinnöt. Kännyköitä ja mökkitelevisioita voi jo nyt ladata edullisilla aurinkopaneelilaitteilla. Maalämpöpumpuilla lämmitetään taloja ja autoihin kehitellään hybridijarruja. Nämä tuotteet eivät kuitenkaan synny itsekseen, niiden kehittämistä ja kaupallistamista pitää tukea.

Moni teollisuuden nimiin vannova kavahtaa, kun puhutaan palveluiden myynnistä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta omistaa kuitenkin maailman parhaimman koulutus- ja terveysosaamisen. Palvelut voisivat hyvin olla vientituotteitamme siinä missä tavaratkin. Työtä nekin Suomeen ja suomalaisille tuovat.

Arvot koetuksella

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on talouden ohella suuri poliittinen kysymys. Ikääntymisen lisäkustannus on Suomelle 2,6 miljardia euroa seuraavan kymmenen vuoden aikana, valtion tulot taas saamaan aikaan 40 miljardia vuodessa. Kun tähän yhtälöön lisätään teollisuustuotannon rakenteellinen muutos, ilmastonmuutos ja lisääntyvä maahanmuutto, on syytä olla huolissaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.

Tutkija Siv Sandberg ennustaa, että tulevaisuudessa kuntasektorin merkitys pienenee hyvinvointiyhteiskunnan toteuttajana, julkinen palvelutuotantojärjestelmä hajautuu ja monipuolistuu.

Kuntarakenne muuttuu koko ajan kohti suurempia yksiköitä, kuntien rooli vaihtuu palveluiden tuottajasta maksajaksi, organisaatiot toimivat enemmän kuntalais- ja tarvelähtöisesti kuin valtion organisoimana ja kuntien erilaisuus vahvistuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hyvinvointiyhteiskunta voisi edelleen nojata tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteille.

Suomessa on käyty pitkään poliittista kamppailua julkisesta palvelutuotannosta. On huomattava, että julkinen palvelutuotanto tarkoittaa eri asiaa kuin julkiset palvelut.

Olisi aika pohtia koko Euroopan tasolla, miten hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset periaatteet tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja korkea työllisyys toteutuisivat esimerkiksi Siv Sandbergin kuvaamassa hyvinvointiyhteiskunnassa. Tämä on suuri poliittinen valinta, koska verovarojen käytöstä päättävät poliitikot, eivät suinkaan sijoitusmarkkinat.

Oikeiston haaveilema yksilöiden yhteiskunta tukee menestyjiä, mutta suomalainen hyvinvointi on tähän saakka syntynyt pitämällä kaikista huolta. Pienenä kansakuntana voimme menestyä vain yhdessä tekemällä.

Ei kommentteja: