sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Median puristuksessa

Savon Sanomien kirjoittajavieras 25.7.2010

Kuluneella viikolla olemme saaneet tauon jälkeen seurata poliittista kädenvääntöä. Porin Suomi Areena on pikkuhiljaa kasvamassa Ruotsin Almedalenin viikon kaltaiseksi politiikan kesätapahtumaksi. Ruotsissa Visbyn Almedalsveckan on vuoden seuratuimpia poliittisia tapahtumia. Toivottavasti myös Suomi Areena saa ajan myötä samanlaisen statuksen.

Erityisesti uuden pääministerin Mari Kiviniemen ensiesiintymiset ovat olleet kiinnostavaa katsottavaa. Merkille pantavaa on, että Kiviniemi on lyhyen pääministerikautensa aikana jo muutamaan kertaan toistanut, että Suomen pitäisi joutua melkoiseen katastrofiin, jotta 90-luvun kaltaisiin leikkauksiin jouduttaisiin.

Kun hätä alkaa olla suuri, keskustan strategiana on ollut johdattaa keskustelu 90-luvun lamaan. Keskustahan oli oppositiossa vuodet 1995-2003. Myös ex-pääministeri Vanhanen otti omana aikanaan moneen kertaan esille Lipposen hallituksen leikkaukset. Nykyisessä poliittisessa uutisoinnissa nämä väitteet uppoavat kuin veitsi voihin.

Epäolennaisuus myy

Harva muistaa tai haluaa muistella, ettei Suomi saanut enää lisää velkaa 90-luvun puolivälissä. Muita vaihtoehtoja kuin julkisten menojen supistukset ei tosiasiallisesti ollut. Lipposen johdolla kuitenkin hyvinvointiyhteiskunta pelastui, Suomen kilpailukyky kohosi huippuunsa ja työllisyys saatiin tukevalle kasvu-uralle. Nyt porvarihallituksen kaudella Suomesta on lähtenyt ennätysmäärä yrityksiä ja olemme joutumassa paljon suuremman rakennemuutoksen kouriin kuin moni uskaltaa tällä hetkellä ääneen sanoa.

Kun olen saanut nyt parin kuukauden ajan seurata vähän etäämmältä politiikan liikkeitä, olen entistä hämmästyneempi poliittisen journalismin tilasta. Välinpitämätön pinnallisuus kukoistaa uutisissa. Harvat toimittajat tekevät taustoittavia asiaselvityksiä tai kyseenalaistavat asia-argumentteja. Huomio kiinnittyy pinnalliseen hömppäjulkisuuteen, pukeutumiseen ja kampauksiin. Taustoittavissa jutuissa tirkistellään politiikan kärkinimien yksityiselämään. Tämä taas johtaa siihen, että poliitikot joutuvat alistumaan erilaisiin simputusleikkeihin saadakseen sanomaansa esille.

Myös puolueet pyrkivät hyödyntämään median heikkouksia. Tunnustan, että esimerkiksi vaalirahajulkaisut ajoitettiin tietoisesti iltaan, koska näin sai oman viestinsä parhaiten lävitse. Sähköinen media teki jutut kovalla kiireellä iltauutisiin. Seuraavana päivänä uutinen oli jo vanha, eikä printtimedia saanut enää mitään uutta näkökulmaa aikaiseksi.

Henkilöihin keskittynyt julkisuus on myös johtanut siihen, että puolueiden menestystä arvioidaan yhä enemmän puoluejohtojen kautta.

Erityisesti perussuomalaisten kohonnutta kannatusta on selitetty Timo Soinilla. Mutta kuinka ollakaan, kun Soini poistui EU-parlamenttiin ja päivittäiset letkautukset vähenivät, kannatus onkin kohonnut. Tämä viittaa vahvasti siihen, että perussuomalaisten kannatuksen nousuun on olemassa paljon muita syitä kuin yksi mies. Siinä suhteessa en aliarvioisi perussuomalaisten mahdollisuuksia seuraavissa eduskuntavaaleissa, vaikka tunnettuja ehdokkaita tuskin listoilta monia löytyykään.

Vaikuttaakin siltä, että yhä useamman mielessä perinteinen oikeisto-vasemmisto jako ei ole enää niin määräävä tekijä äänestyskäyttäytymisen vaikuttimena. Tilalle on tullut uusia jakavia kysymyksiä kuten maahanmuuttopolitiikka tai ympäristöpolitiikka.

Johtaja ja visio

Taloustilanne, Suomen kilpailukyky, työllisyys, ympäristön tila ja hyvinvointiyhteiskunta ovat lähivuosien merkittävimmin ihmisten elämään vaikuttavat asiat, vaikkei niitä kaiken hömppäjulkisuuden takaa havaitsisikaan.

Taloustilanteen kannalta pääministeri Kiviniemen lausahdus, ettemme tule tarvitsemaan leikkauksia, muodostaa mielenkiintoisen vedenjakajan. Tähän lausahdukseen olisi syytä sukeltaa syvemmälle. Suomi ottaa tällä hetkellä runsaasti velkaa julkisen talouden kuluihin. Koko Eurooppa ja myös Yhdysvallat ottavat runsaasti velkaa jokapäiväiseen kulutukseen. Kiinalaiset taas lainaavat rahaa muulle maailmalle. Jos Kiina päättäisi yhtäkkiä sulkea lainahanat, joutuisivat länsivallat pahoihin talousvaikeuksiin.

Olen päivä päivältä entistä taipuvaisempi synkistelemään taloustilanteen kehittymisen suhteen. Kun samaan aikaa työttömyys lisääntyy, mutta veneiden myyntimäärät kasvavat kuuman kesän johdosta, on jotain pielessä.

Voimme säästää monessa kohtaa julkisen talouden kuluissa, jos on pakko. Eikä hyvinvointiyhteiskuntaa tarvitse silti tuhota. Mutta aina löytyy syyttävän populistinen sormi, joka estää järkevien päätösten tekemisen.

Tarvittaisiinkin vahvaa johtajaa vahvalla visiolla johtamaan hyvinvointi-Suomi ulos tulevaisuuden ahdingosta. Nykyisillä poliittisilla resepteillä se ei onnistu.
Yksityistäminen ja juustohöylämäinen kamreeripolitiikka johtavat hyvinvointiyhteiskunnan tuhoon.

Ei kommentteja: