sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Edessä välivaalit?

Savon Sanomat kirjoittajabvieras 3.10.2010

Ruotsin vaalitulos herätti keskustelun poliittisten valtarakenteiden muuttumisesta. On kauhisteltu ruotsidemokraattien nousua parlamenttiin ja hämmästelty demareiden tappiota.

Suomessa kokoomus ja vihreät ovat hehkuttaneet Ruotsin tulosta, koska sisarpuolueet menestyivät hyvin lahden toisella puolen. Tällä pyritään synnyttämään mielleyhtymä ensi kevään eduskuntavaaleihin Suomessa.

Huhuja riittää

Jos mediaa olisi uskominen, voisi kuvitella hetkittäin, että sosiaalidemokratia on katoamassa poliittiselta kartalta. Mark Twainin sanoin voisi kuitenkin todeta, että huhut kuolemastamme ovat vahvasti liioiteltuja.

Ihmeellistä sinänsä, ettei julkinen keskustelu huomaa tai halua huomata demareiden olevan edelleen suurin puolue Ruotsissa. Esimerkiksi Ruotsin vihreiden kannatus oli alle neljännes demareiden kannatuksesta.

Jos vastaava vaalitulos syntyisi Suomessa, olisivat demarit nyt ottamassa pääministeripaikan ja vetovastuun hallituksen muodostamisessa. Sen Ruotsin tuloksesta voinee todeta, ettei punavihreällä blokilla ole sen parempia menestymisen mahdollisuuksia kuin puolueilla omina itsenään.

Työväenliikkeen arvostelijoiden lienee myös syytä huomata, että Suomessa sosiaalidemokraatit ovat jo pitkään olleet kannatusmittauksissa toiseksi suurin puolue. Olkoonkin, että historian perspektiivissä kannatuksen pitäisi olla korkeampi, mutta eipä muidenkaan suurimpien puolueiden gallup-kannatus päätä huimaa.

Uuteen poliittiseen kulttuuriin kuuluvat nopeat heilahtelut kannatusmuutoksissa. Tämä on väistämätön seuraus, kun yhä useammat ilmoittavat mittauksissa kuuluvansa epävarmojen joukkoon ja samanaikaisesti puolueiden vakiintuneiden kannattajien määrät ovat laskeneet.

Myöskään oppositioasema ei ole tae kohoavasta kannatuksesta. Vaikeutuvina aikoina ihmiset turvaavat helpommin valtaapitäviin tai protestoivat.

Kohti fiilisvaaleja

Ennen käytiin asiavaaleja, sitten henkilövaaleja ja nyt olemme siirtyneet fiilisvaalien aikaan. Tällöin vähäisiltäkin tuntuvat yksityiskohdat voivat muodostaa ilmapiirin, joka toimii joko myönteisen tai kielteisen tunnelman luojana ja vaikuttaa kannatukseen ennalta arvaamattomalla tavalla.

Yhtenä esimerkkinä voisi käyttää työperäisestä maahanmuutosta käytyä keskustelua. Vaikutus tunnelmiin on ollut paljon suurempi kuin mitä asian merkittävyys edellyttää.

Viime gallup-mittauksissa kannastaan epävarmojen osuus on kasvanut. Tämä kuvastaa hämmennystä äänestäjien keskuudessa. Vanhemmat sukupolvet odottavat politiikalta eri asioita kuin nuoret. Suuret ikäluokat ovat enemmän asiaorientoituneita, ja nuoremmille maistuvat paremmin tunnelmat.

Vaalirahakohu, skandaalit, pinnallistunut uutisointi ja julkkiskeskeisyys syövät politiikan uskottavuutta kaikkien keskuudessa.

Kokoomus tuotteistaa hyvää fiilistä. Vihreät vastaavat oikeisto-vasemmisto-asetelmasta välinpitämättömän yliopistoväen odotuksiin. Perussuomalaisten ruokaa on poliittisen valtaeliitin vieraantuminen kansalaisten arjesta.

Perinteisten työpaikkojen karkaaminen toiselle puolelle maailmaa syö työväenliikkeen kannatusta. Verorahoitteisten palveluiden rapautuminen vie uskottavuuden hyvinvointiyhteiskunnalta. Maaseutu autioituu.

Oikeisto lihoo

Kysymys on myös koko Euroopassa tapahtuvista asioista. Oikeisto on vahvistanut asemiaan ja erilaiset populistiliikkeet ovat saaneet paikkoja parlamenteista. Pohjana tälle kehitykselle toimivat useimmissa maissa samankaltaiset ilmiöt: työpaikkojen siirtyminen maapallon toiselle puolen, maahanmuutto, julkisen sektorin rahoitusongelmat, ilmastonmuutos, skandaalit ja politiikan pinnallistuminen.

Työssäkäyvien ostovoima on parantunut pitkään jatkuneiden veronalennusten ansiosta. Samaan aikaan julkiset palvelut ovat heikentyneet. Keskustaoikeisto on luonut järjestelmiä, joilla palvelutuotannon yksityistämistä tuetaan. Moni on valmis maksamaan paremmista palveluista, tai jopa pakotettu maksamaan niistä. Vaurastunut työssäkäyvä keskiluokka kykenee selviytymään, mutta eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden ostovoima on kauan siiten pudonnut tästä kehityksestä.

Seuraavat vaalit saattavat sittenkin olla Suomessa välivaalit. On suuri riski, että äänestysprosentti jää alhaiseksi. Politiikan suunnan muutokselle on vaikea nähdä syntyvän tilaa. Vahvat visiot ja vahvat johtajat puuttuvat. Myös vahva tuki äänestäjiltä jää silloin saamatta. Puoluekenttä pirstaloituu ja puolueiden kannatukset lähenevät toisiaan niin kuin nyt on käymässä. Vaalirahakohun jälkimainingit häiritsevät yhä.

Ehkä tämän demokratiasynkeyden keskellä on näköpiirissä kuitenkin jotain hyvääkin. Poliittinen keskustelu on viime aikoina ollut tasapainoisempaa. Oppositio on saanut uskottavuutta argumenteilleen. SDP:n jättäytyminen viime välikysymyksen ulkopuolelle enteilee uudenlaista otetta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarvitaan ennen vaaleja, mutta ennen kaikkea tarvitaan luotettavaa ja uskottavaa politiikkaa.

Ei kommentteja: