maanantai 22. helmikuuta 2010

Koulutus polttopisteessa

Kolumni Savon Sanomissa

Koulutus polttopisteessä

Koulu on suomalaisille pyhä asia. Ehkäpä niinkin pyhä, että harva on tullut ajatelleeksi yhteiskunnassamme piilevän voimia, joilla on halua muuttaa tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme täysin uuteen uskoon.

Lukukausimaksut korkeakouluihin?

Meillä kaikilla on velvollisuus käydä peruskoulu ja sivistää itseämme määrätyillä perustiedoilla ja taidoilla. Sen lisäksi suomalaisilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kouluttautua maksutta erilaisiin ammatteihin tai tutkintoihin aina ylempiin korkeakoulututkintoihin saakka. Tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjoava maksuton koulutusjärjestelmä on hyvinvointiyhteiskuntamme suurin saavutus.

Koulutusjärjestelmämme hedelmiä ovat erityisesti suomalaiset huippuosaajat ja ammattitaitoiset työntekijät, jotka pelastivat maamme edellisestä lamasta. 90-luvulta saakka elektroniikkateollisuus ja erityisesti mobiiliteknologinen osaaminen mahdollistivat nopean ylösnousun ja talouskasvun. Myös tästä lamasta voimme nousta osaamisellamme, syntyipä uusi kasvu sitten puunjalostuksen, energiansäästön, elektroniikkateollisuuden tai minkä tahansa muun tietoa ja taitoa vaativan osa-alueen piirissä.

Huippuosaajia tuottavassa koulutusjärjestelmässä oleellista on, että kaikille tarjoutuu taustasta huolimatta mahdollisuus löytää paikkansa myös korkeimmalta mahdolliselta tasolta. Tämän mahdollisuuden tae on koulutuksen riittävät voimavarat sekä kaikille tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä.

Kuntatasolla koulujen eriytymistä tapahtuu kuitenkin koko ajan. Erityisesti isoissa kaupungeissa koulut pyrkivät houkuttelemaan tietynlaisia oppilaita jopa erilaisin mainoksin. Härskein koulutuspoliittinen innovaatio lienee Tampereelta, jossa kokoomuksen vetämä XL-ryhmittymä on väläyttänyt yksityisen koulun perustamista siksi, että voitaisiin verrata kustannuksia julkisesti ylläpidettyyn kouluun. Kuinka ollakaan Vanhasen hallitusohjelmaan on erikseen kirjattu yksityisten koulujen asema perusopetuksen täydentäjänä.

Kuluneella viikolla opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) valtiosihteerin vetämä koulutusosaamisen vientiä pohtinut työryhmä väläytti esityksessään lukukausimaksukäytännön laajentamista korkeakouluissa. Tämä väläytys herätti monet unesta. Haluaako joku sittenkin Suomeen järjestelmän, jossa henkilökohtainen varallisuus alkaa määrittää mahdollisuutta opiskeluun?

Fantastinen yliopistouudistus

Viimeisin hallituksen koulutuspoliittinen temppu on yliopistojen perusrahoituksen heikentäminen. Valtiovarainministeri Kataisen fantastiseksi hehkuttama yliopistouudistus on paljastumassa tasa-arvotupoon verrattavaksi huijaukseksi. Epäilemättä pian joukko kokoomuslaisia sumuttaja-asiantuntijoita juoksee julkisuuteen valistamaan, mikä valtava menestystarina yliopistouudistus oli. Tosiasia kuitenkin on, että tehtyjen toimenpiteiden myötä yliopistojen perusrahoitus heikkenee, aluepoliittisesti tärkeitä sivutoimipisteitä uhkaa lakkauttaminen sekä pahimmillaan koko maksuttoman koulutuksen perusta murenee.

Merkittävin muutos hätäisesti voimaan saatetussa yliopistolaissa lieneekin, että vähintään neljä kymmenestä yliopiston hallituksen jäsenestä on ulkopuolisia ja yliopistot joutuvat keräämään rahoitusta ulkopuolelta. Hallitus ei vahvistanut yliopistojen perusrahoitusta yliopistouudistuksen yhteydessä luvatulla tavalla. Yliopistojen oikeusaseman muuttuessa niille syntyi velvoite vastata itsenäisesti myös työnantajamaksuista. Tämä synnytti heti 40 miljoonan euron vajeen.

Hallitus on pitänyt kiinni valtion tuottavuusohjelman toteuttamisesta myös taantuman keskellä. Kokoomuksen ministerit muistavat aina puheissaan ja kirjoituksissaan tuoda esille, kuinka valtion tuottavuusohjelma aloitettiin kaudella, jolloin myös SDP oli hallituksessa. Tämä on totta, mutta nyt kun taloudessa menee heikosti, kokoomus ja keskusta ovat vastuussa tuottavuusohjelman muuttamisesta irtisanomisohjelmaksi. Kuka on syyllinen – se joka keksi mopon, vai naapurin poika, joka ajoi mopolla seinään?

Kaunopuheista todellisuuteen

Tuottavuusohjelma on osaltaan johtanut tilanteeseen, jossa esimerkiksi Oulun yliopistossa on juuri käynnistetty 1 600 henkilöä koskevat yt-neuvottelut. Suomen korkeakoulujärjestelmän erityinen vahvuus on ollut vahva maakuntayliopistojen verkosto. Maakuntayliopistot ovat paitsi osoittaneet kykenevänsä tasokkaaseen tutkimukseen ja opetukseen, myös toimineet alueellisen kehityksen vetureina. Oulun yliopistoa on pidetty maakuntayliopistojen lippulaivana, mutta nyt senkin asema on vaakalaudalla.

Olisi hyvä, jos kokoomus pikkuhiljaa tulisi oivallisten sloganiensa takaa kertomaan todellisen tahtonsa koulutuspolitiikassa. On helppo profiloitua uudistajana, jos vain hokee muutoksen tarvetta ja maalailee kauniita kuvia ihanasta tulevaisuudesta yltäkylläisten valintojen keskellä. Jos todellinen päämäärä on poistaa mahdollisuus tasavertaiseen kouluttautumiseen esimerkiksi korkeakoulutuksen osalta, olisi tämä hyvä kertoa rehdisti ääneen. Jos näin ei ole, on syytä kysyä miksi sitten kokoomuksen johdolla haaveillaan lukukausimaksuista? Syynä ei voi millään olla jostakin ulkopuolelta Suomeen työntyvä lama, joka mukamas estää kaiken järkevän päätöksenteon. Onhan lama mahdollistanut komeasti tälle hallitukselle jo useiden miljardien veronalennuksetkin.

Ei kommentteja: