maanantai 22. helmikuuta 2010

Katsaus vuoteen 2010

Kolumni Savon Sanomissa

Kuluvana vuonna ei pidetä ainoitakaan valtiollisia vaaleja, mutta tärkeitä ja mielenkiintoisia aiheita politiikan esityslistalta siitäkin huolimatta löytyy.

Vuosi 2009 loppui murheellisissa merkeissä Espoon kauppakeskuksessa tapahtuneeseen ampumavälikohtaukseen. Kouluampumiset, valelääkärit, vanhusten hoidon tilanne, tuloerojen ja työttömyyden kasvu eivät ole hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkejä. Moni on aiheestakin ihmetellyt, kuinka tällaista voi tapahtua Suomessa. Kaikkea pahaa ei voi estää tapahtumasta, mutta on syytä pysähtyä ja kysyä, olemmeko menneet liian pitkälle hyvinvointiyhteiskunnan alasajossa.

Talous ja työllisyys suurimmat huolenaiheet

Vuoden 2010 suurin kysymys lienee taloustilanteen kehitys maailmalla. Merkkejä elpymisestä on ja tämä on hyvä asia. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, ettei Suomi pääse vielä tänä vuonna mukaan kasvuun. On tehty vääriä valintoja, alennettu veroja ja leikattu julkista sektoria. Suomeksi sanottuna ei ole uskallettu elvyttää. Seurauksena ovat edelleen heikkenevä työllisyys ja julkisen sektorin rahoitusvaikeudet.

Maailman taloustilannetta ei voi ratkaista täältä Pohjolasta, mutta Suomen kurssia voidaan kääntää: elvytetään investoinnein, panostetaan työvoimapolitiikkaan, luodaan edellytyksiä kilpailukykyiselle yritystoiminnalle ja pidetään kuntien talous kunnossa - eli ihmisille työtä ja palveluita.

Tärkeintä on aktivoituminen työllisyyspolitiikassa. Kokoomus kävi edellisiä eduskuntavaaleja yhtenä teemanaan lopettaa ”tempputyöllistämisen”. Kuluvalla hallituskaudella tämä on tarkoittanut työvoimapolitiikan alasajoa ja yritysten laajamittaisempaa tukemista. Kokoomuksen on nyt vaikea perääntyä. Mutta kumpi on parempi kohtalo työttömäksi jääneelle: oman ammattitaidon aktiivinen kehittäminen ja kouluttautuminen vai putoaminen pitkäaikaistyöttömien uudestaan kasvavaan joukkoon.

Hälyttävintä on valtavaa vauhtia kasvava nuorisotyöttömyys. Marraskuussa Suomessa oli 33 000 alle 25-vuotiasta työtöntä. Asiantuntijat arvioivat, että joka viides nuori uhkaa syrjäytyä, jos heitä ei tueta riittävästi. On olemassa tehokkaita täsmäkeinoja, joilla nuorten työttömyyteen ja syrjäytymisuhkaan voidaan puuttua.

Suurituloisten veronalennuksille on viimein sanottava ei, ja jakovara on käytettävä työllistäviin hankkeisiin. Veronalennukset eivät tuo tässä tilanteessa suomalaisille lisää työtä ja hyvinvointia. Päinvastoin verotusta pitää korjata oikeudenmukaisemmaksi ja myös pääomatulon saajien pitää nykyistä enemmän osallistua yhteisen potin kasaamiseen. Pienituloisten tulonmuodostusta ja työllistymismahdollisuuksia voidaan tukea edelleen veropolitiikalla.

Todennäköistä on, ettei hallitus opposition esityksille lämpene tänäkään vuonna. Pian saamme kuitenkin näyttöjä hallituksen poliittisesta oppimiskyvystä. Vajaa vuosi sitten esille nousi kiista eläkkeiden alaikärajan nostosta. Hallitus joutui perääntymään ja asia haudattiin jatkoselvittelyyn. Kuluvan kuun loppuun mennessä odotetaan esityksiä kahdelta työryhmältä, jotka käsittelevät työurien pidentämistä. Eläkekiista saattaa roihahtaa uudelleen. Esityksistä huolimatta lopputulos tiedetään - pakolla eivät suomalaisten työurat pitene.

Puoluekokouksissa ohjelmia ja henkilövalintoja

SDP, kokoomus ja keskusta pitävät puoluekokouksensa tulevana keväänä. Suurin mielenkiinto henkilövalintojen osalta kohdistuu näillä näkymin keskustan puoluekokoukseen Vanhasen luopumisilmoituksen johdosta. Keskustan puheenjohtajakysymys poikkeaa tavanomaisesta henkilövalinnasta, koska se väkisinkin heijastuu hallituksen työskentelyyn ja valinnan seurauksena mahdollisesti vaihtuu myös Suomen pääministeri.

Keskusta hakee kasvojen kohotusta, mutta todellista muutosta hallituksen politiikkaan lienee turha odottaa. Näin siksi, että kokoomus ei ole valmis muuttamaan uusliberalistista politiikkaansa. Keskusta saa jatkossakin puhua elvytyksestä ja toivoa suurituloisilta suurempaa vastuuta laman hoidossa, mutta kokoomus pitää huolen siitä, etteivät sanat muutu teoksi. Kokoomus tuskin myöskään hyväksyy tilannetta, jossa keskustan uusi puheenjohtaja mellastaa hallituksen ulkopuolella juuri ennen eduskuntavaaleja.

Puoluekokoukset pohtinevat henkilövalintojen ohella myös ohjelmallisia kysymyksiä. Ennen kaikkea kannattaa seurata, minkälaisin keinoin uutta talouskasvua haetaan ja millaista ”hyvinvointiyhteiskuntaa” kukin puolue tavoittelee. Samalla saa esimakua tulevien eduskuntavaalien asetelmasta ja vielä tärkeämpänä viitteitä seuraavan eduskuntakauden hallitusohjelmasta.

Ei kommentteja: