torstai 14. tammikuuta 2010

Politiikan peliä elvytyksen nimissä

Hyvää vuoden 2010 alkua!

Ohessa päivitys jo edellisvuoden puolella Savon Sanomiin kirjoitetusta kolumnista. Ajankohtainen tämä on kuitenkin edelleen.

Politiikan peliä elvytyksen nimissä

Valtionvarainministeri Katainen joutui talousasiantuntijoiden grillaamaksi elvytyspolitiikasta. En ole pahoillani tapahtuneesta, mutta erikoisena pidän sitä, että pääoppositiopuolueen esittämänä talouskritiikki ei ole kelvannut etenkään medialle. Tarvittiin talouselämän asiantuntijoita sanomaan samat asiat, jotta keskustelun sävy vakavoitui.

Opposition ja hallituksen väittely vaihtoehdoista on politiikan suola. Linjakeskustelu palvelee kaikkia, kun politiikan sisällöt erottuvat.

Selitykset tilanteen mukaan

Hallituspuolueet käyttävät hyväkseen toimittajien kyvyttömyyttä tai haluttomuutta haastaa hallituksen tekemiset. Ministerit ylittävät helposti uutiskynnyksen ja heidän puheitaan harvoin kyseenalaistetaan. Lisäksi nyrkkisääntö on, että poliittinen muisti on kolmen kuukauden mittainen. Asetelma luo hyvät mahdollisuudet selitellä asiat parhain päin tilanteen mukaan.

Kun taloustilanne alkoi synkistyä syksyllä 2008, hallitus kielsi koko laman tulemisen. Erityisen kuvaava on kuntaministeri Mari Kiviniemen (kesk.) lausahdus 14.10.2008. ”Sdp ei edes yritä esittää vaihtoehtoja, vaan ainoastaan pelotella kansalaisia. Viimeisin innovaatio on, että kansainvälinen finanssikriisi vaarantaisi kuntien palvelut. Kunnallisten peruspalvelujen rahoitus ei ole vaarassa finanssijärjestelmän kriisin takia. Suomen talouden perusta on kunnossa.”

Hallitus päätti vuosi sitten alentaa veroja noin 1,8 miljardilla Tuolloin ei kertaakaan mainittu sanaa elvytys. Marraskuussa 2008 heti kunnallisvaalien jälkeen veronalennukset muuttuivatkin yhtäkkiä elvytykseksi. Tämän jälkeen tarina elvytyksestä on muuttunut moneen kertaan. Katainen arvioi kuukausi sitten elvytyksen suuruudeksi 6 miljardia euroa. Kun EU:n komissio arvosteli Suomea tehottomasta ja väärin suunnatusta elvytyksestä, kiirehtivät valtiovarainministeriön virkamiehet ilmoittamaan, että elvytys onkin 20 miljardia! Erilaisin tulkinnoin yhteenlaskija on itse voinut päättää, mitkä menot kuuluvat elvytykseen.

Ideologinen pyrkimys taustalla

Millaista tavoitetta Suomen hallituksen ajama talouspolitiikka palvelee? Eihän kukaan tahallaan ”huonoja” ratkaisuja tee. Etupiiriajattelun näkökulmasta kokoomuksen uskottavuudelle on tärkeä alentaa roimasti verotusta tällä hallituskaudella, mieluiten siten, että painopiste olisi hyvätuloisissa. Siksi kokoomus on voimakkain sanankääntein tyrmännyt pääministeri Vanhasen linjapuheet hyvätuloisten verojen korottamisesta. Vastaavasti keskusta on tyydyttänyt omat etupiirinsä alentamalla ruoan arvonlisäveroa. Kun päätös varmistui puolitoista vuotta ennen varsinaista veronalennusta, nähtiin Suomessa ruoan hinnan poikkeuksellisen korkea nousu. Alv-alennus suli pääosin tukkuliikkeiden taskuun ja kuluttajan käteen jäivät vain keskustan poliittiset puheet.

Maailmalla konservatiivipuolueet pyrkivät supistamaan valtion ja kuntien roolia taloudessa ja luomaan tilaa markkinoille. Tätä tavoitetta palvelee parhaiten jatkuva valtionverojen alentaminen. Kun valtion kassa supistuu, on ennemmin tai myöhemmin leikattava palveluita. Kysyntä ei kuitenkaan lakkaa, jolloin markkinat täyttävät vajeen, ”parhaassa” tapauksessa vielä verorahoitteisen järjestelmän tukemana. Kokoomuksen ja myös keskustan poliittinen linjaus ei ole vahinko, vaan ideologinen pyrkimys purkaa verorahoitteinen hyvinvointivaltio markkinoiden hyväksi ja vapauttaa palvelumarkkinat kunnissa. Julkisessa keskustelussa vältetään sanomasta, että valtion ja kuntien järjestämiä palveluja ajetaan alas, vaikka niin todellisuudessa tehdäänkin.

Kuntien talousnäkymät huolestuttavat

Tuntuu suorastaan typeryydeltä, että hallitus ei ole tukenut riittävästi kuntien taloutta. Nyt 181 kuntaa nostaa veroprosenttiaan eli peräti 3,2 miljoonan suomalaisen kuntavero nousee. Samalla valtion veronalennusten vaikutus heikkenee. Kokonaisuudessaan elvytysvaikutus alkaa olla aika lähellä nollaa. Lisäksi verotuksen painopiste siirtyy yhä lähemmäs tasaveroa. Jos kunnat olisivat saaneet enemmän valtionosuuksia, verot eivät nousisi, eikä investointeja supistettaisi. Hallitus voisi hetkessä antaa moninkertaisen piristyruiskeen työllisyydelle lisäämällä kuntainvestointeihin varattuja määrärahoja. Ovathan OECD ja Euroopan komissiokin huomauttaneet menoelvytyksen olevan 3-4 kertaa tehokkaampaa kuin veronalennusten.

Kuntaliiton ennusteen mukaan kuntien verotulot laskevat kokonaisuudessaan korotuksista huolimatta. Tämä synkentää entisestään kuntien talousnäkymiä. Ennustan, että muutamassa vuodessa keskimääräinen kunnallisveroprosentti on Suomessa noussut kokonaisen prosenttiyksikön. Hyvinvointiyhteiskunnan olemassa olosta käydään todellinen poliittinen kamppailu.

1 kommentti:

Kari Ahonen kirjoitti...

Valitettavasti minusta tuntuu, että taistelu hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon puolesta on jo hävitty. Vaikka lama-ajan luulisi lisäävän yhteisöllisyyttä ja luovan sitä Vanhasenkin peräänkuuluttamaa "talvisodan henkeä", niin eipä tuollaisesta ole nähtävissä mitään merkkejä.

Itsekkyys – jota oikeisto ovelasti markkinoi yksilön vastuuna itsestään – on johtava aate ja vahvistuu edelleen. Sen varjolla on hyvä ajaa alas kunnallisia palveluja, heikentää sosiaalisia tukia ja kasvattaa taloudellista eriarvoisuutta.

Niin kauan kuin suurella enemmistöllä ovat asiat kuta kuinkin hyvin, saa hyvinvointiyhteiskunnan hiljainen purkaminen jatkua kaikessa rauhassa.