tiistai 24. marraskuuta 2009

Hyvää isänpäivää

Isänpäivän kirjoitus Savon Sanomissa 8.11.2009

Tänään on isänpäivä. Kolmen lapsen isänä aion hyvällä omalla tunnolla pitää hetken politiikasta vapaata.

Me nuoremman sukupolven poliitikkoisät olemme melko harvalukuinen laji. Kiireisen työn yhdistäminen perhe-elämään ei ole aina niin mukava yhtälö. Helpomminkin voisi elantonsa hankkia. Toisaalta jos politiikassa ei olisi mukana myös lapsiperheellisiä, yksipuolistuisi keskustelu ja myös päätöksenteko. Asiantuntijat ja tilastot eivät korvaa jokapäiväisiä kokemuksia.

Poliitikkoperheen arjesta kertovissa tarinoissa on tuttuja sävyjä. Lehdenlukua aamulla ei saa häiritä ja uutiset merkitsevät hiljaisuutta. Tosin nykyisin kovalevytallentimet ja netin uutislähetykset helpottavat, jos poliitikko terrorisoi perheen iltaa tylsillä ajankohtaisohjelmilla.

Myös julkisuus vaikuttaa. Kun SDP:n EU-vaalitappioon haettiin syyllisiä, niin poikani kysyi katseltuaan tv-uutisia, että onko isä tehnyt jotain väärää. Sävyn aistii, vaikkei asiaa ymmärtäisikään.

Leikkuri lapsiperheiden palveluilla

SDP:n edellisen puoluekokouksen jälkeen käytiin hyvää perhepoliittista keskustelua päivähoidon maksuttomuuden ympärillä. Ilmassa oli hämmästyttävää tuohtumusta. Kuinka demarit kehtasivat ehdottaa päivähoitoa maksuttomaksi? Joidenkin mielestä ”ilmaisuus” olisi ilmeisesti johtanut päivähoidon pilaantumiseen.

Maksuttoman päivähoidon kustannus olisi ollut valtiolle puolet ruoan alv:n alennuksesta. Vastaavasti hallitus korotti juuri puolustusmäärärahoja enemmän kuin mikä on päivähoitomaksujen vuosittainen osuus. Nämä ovat arvovalintoja.

Lasten ja lapsiperheiden palveluiden tulevaisuus huolestuttaa. Keskeisin syy on kuntien jatkuvasti kiristyvä talous. Tällä hetkellä kuntien taloudessa on ensi vuodelle 850 miljoonan euron aukko. Vaje ei jakaudu tasaisesti kaikkiin kuntiin, vaan verotulomenetykset kohdistuvat pääosin suuriin kaupunkeihin.

Leikkaukset vaikuttavat suoraan perheiden tarvitsemiin palveluihin. Kustannuksiin suhteutettuna eniten tulevat heikentymään terveystoimen ja sosiaalitoimen palvelut sekä opetus. SDP on esittänyt koko ajan suurempia valtionosuuksia kunnille sen sijaan, että julkisen talouden tulopuolta heikennetään massiivisin veronalennuksin. Kuntapoliitikoille ei jää juurikaan pelivaraa, jollei valtio tule apuun. Kysymys on jälleen arvovalinnasta

Kuluneella viikolla Euroopan komissio arvosteli Suomea voimakkaasta veroelvytyksestä. Kulutus ei ole lisääntynyt, vaan yksityistalouksien säästämisaste kasvaa. Samaan aikaan julkinen sektori kuihtuu. Esille nousee koko ajan vakuuttavampia näyttöjä hallituksen talouspolitiikan virheellisyydestä.

Julkisen sektorin alasajosta on se valitettava seuraus, että verovaroin tuotettujen palveluiden sijasta kaikki alkaa maksaa. Silloin Suomi muuttuu varakkaiden yhteiskunnaksi, jossa tulotaso ratkaisee pärjäämisen.

Työelämä kilpailuttaa aikaa perheeltä

Ajan varaaminen perhe-elämälle on entistä haasteellisempaa. Vaikka ihmisillä on vapaa-aikaa, moni kokee, ettei aika riitä. Työn ja vapaa-ajan raja on entistä enemmän veteen piirretty viiva. Määräaikaiset työsuhteet tekevät työntekijöistä kuuliaisia. Sähköpostit luetaan iltaisin ja kännykästä tavoittaa aina.

Vaikka perhevapaita ja joustoja on lisätty lainsäädännön avulla, niin esimerkiksi osittaisilla hoitovapailla olleet naiset eivät tutkimusten mukaan usein etene työurallaan, tai ainakin eteneminen hidastuu merkittävästi. Miesten perhevapaiden käyttö on kasvussa, mutta edelleenkin harvinaisempaa.

Lainsäädäntöteitse ei välttämättä päästä kaikkiin tavoitteisiin työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Työajan määräytyminen ja joustot ovat työntekijöiden ja työnantajien välillä sovittavia ja yhteen sovitettavia asioita. Esimerkiksi varhain alkava työ on haasteellinen vanhemmalle, joka vie lapset päivähoitoon. Joka aamuista stressiä voi vähentää huomattavasti, jos työnantaja joustaa. Tiedän tapauksen, jossa äidin oli pakko käyttää autoa työmatkoihin lasten vuoksi, mutta tätä ei huomioitu parkkipaikkoja jaettaessa. Pienellä harkinnalla olisi saatu aikaan iso hyöty.

Sopiminen laajassa mittakaavassa on pysähtynyt Suomessa. Tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta luovuttiin elinkeinoelämän painostuksesta maan hallituksen silittäessä myötäkarvaan. Nyt sovitaan paikallisesti mitä sovitaan. On vaikea kuvitella, että ajankäyttö ja työelämän joustavuus tällä politiikalla paranevat. Työn pitää olla mielekästä, mutta tarvitaan myös mahdollisuuksia vaikuttaa oman vapaa-ajan määräytymiseen erilaisissa elämäntilanteissa. Ei ole kenenkään etu, jos työelämä uuvuttaa ihmiset varhain pois.

On suuri joukko suomalaisia, joille perhearvot merkitsevät paljon. Halutaan viettää vapaa-aikaa läheisten kanssa, nauttia tavallisista asioista ja turvata perhe-elämä. Ainakin tänään meidän isien pitää ottaa rennosti!

Oikein hyvää isänpäivää!

Ei kommentteja: