tiistai 1. syyskuuta 2009

Maailman talous elpyy, mutta elpyykö Suomen talous?

Kolumni Savon Sanomissa:

Viime viikkoina maailman taloustilanteen osalta on tullut varovaisen positiivisia viestejä. Toisaalta elvytyspakettien vaikutusten tuleekin näkyä. Olisi todella huolestuttavaa, jos minkäänlaista positiivista signaalia ei tulisi.

Ratkaisevaa on, onko viime aikojen toipuminen merkki myös reaalitalouden toipumisesta, eli onko lyhyen aikavälin velkaelvytys käynnistänyt myös aidon kasvun. Tällöin niin sanottu V-teoria pitäisi paikkansa.

Epäilijät pelkäävät, että toipuminen perustuu lähinnä velalla elvyttämiseen ja jää lyhytaikaiseksi. Tällöin talouskehitys muistuttaisi W:n muotoista käyrää ja pienen nousun jälkeen edessä olisi uusi, mahdollisesti vielä syvempi taantuma.

Velkaelvytyksen idea on ollut, että elvytys toimisi katalyyttinä aidon kasvun käynnistymiselle ja myös velan maksusta selvittäisiin tällöin nopeammin. Kansainvälisesti velkasummat ovat kuitenkin kasvamassa rajusti ja kun ikääntymisen aiheuttama kuormitus kohtaa ensi vuosikymmenellä, on todella syytä toivoa, että elvytyspolitiikka tehoaa.

Työttömyyden noususta tulee ykkösongelma

Elvytykseen lasketaan Suomessa käytetyn kolme miljardia euroa. Veronalennusten osuus tästä on lähes kaksi miljardia.

Tosiasiallisesti veronalennuspaketista päätettiin jo viime vuoden elo-syyskuussa, kauan ennen kuin valtiovarainministeri oli edes myöntänyt taloustaantuman tulemisen. Veronalennuspakettia ryhdyttiin yllättäen kutsumaan julkisuudessa elvytyspaketiksi, eikä kukaan ole asiaa sen koommin kyseenalaistanut.

Suomi on edelleen vakavassa taantumassa. Vientivoittoinen talous ja rakenteellisten ongelmien purkautuminen taantuman yhteydessä saattavat vaikeuttaa Suomen nousua. Työttömyyden kasvusta tulee kansakunnan sosiaalinen ykkösongelma ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä.

Ensi vuosikymmenellä työvoiman määrä Suomessa vähenee. Jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvoinnin tason, oma työvoimamme ei tule siihen riittämään. Jos laman seurauksena osa nykyisistä työntekijöistä menettää työkuntonsa syrjäytymisen vuoksi, tuottavuus laskee ja niin myös nykyinen hyvinvointimme taso. Se tarkoittaisi hyvinvointiyhteiskunnan murenemista ja julkisten palveluiden merkittävää heikentymistä. Siksi tulisi nyt tehdä kaikki voitava työttömyyden nousun estämiseksi.

Elinkelpoisten yritysten kaatuminen lamasta johtuviin väliaikaisiin ongelmiin tulee estää. Yritykset tarvitsevat takauksia vaikeimman yli, mutta yritykset tarvitsevat myös töitä, varsinkin pk-sektorilla. Julkinen talous ja investoinnit voisivat taas näitä töitä tuottaa. Ongelmana kuitenkin on, että hallitus ei halua panostaa vahvaan julkiseen sektoriin. Kuntatalouteen on jo kuluvalle vuodelle muodostunut 1,8 miljardin vaje.

Karhunpalvelus kasvukeskuksille

Juuri nyt taantuman torjunta vaatii nopeasti käynnistyviä, työllistäviä hankkeita. Kasvukeskuksiin sijoittuvien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen olisi järkevää sekä suhdanne- että rakennepoliittisesti. Ellei asuntojen tarjonta kasva, työvoima ei pääse asettumaan sinne, missä sitä eniten tarvitaan kun lamasta on selvitty.

Vuokra-asuntojen rakentaminen ja investointien toteuttaminen ei ole mahdollista nykyisessä talouden tilanteessa kuntien omin voimin. Merkittävimmät säästöpaineet kohdistuvat juuri kasvukeskuksiin ja muut kunnat eivät juuri vuokra-asuntoja rakenna.

Päähallituspuolue Keskusta on kuitenkin kuntapoliittisilla linjauksillaan tekemässä suurta karhunpalvelusta kasvukeskuksille. Valtionosuuspainotteisiin kuntiin, joiden kuntapolitiikkaa Keskusta hallitsee, ei lama näytä vaikuttavan juuri mitenkään.

Keskusta ei halua jatkaa Paras-hanketta, eli se ei halua puhtaasti poliittiseen vallankäyttöön liittyvistä syistä tehostaa valtionosuuskuntien taloutta kuntaliitoksin. Kasvukeskuksille sen sijaan esitetään tuottavuusohjelmaa, joka olemassa olevissa olosuhteissa tarkoittaa leikkauslistoja.

Keskusta näyttää myös kunnostautuneen kaikessa hiljaisuudessa vanhan siltarumpupolitiikan saralla. Elvytyksen nimissä tehtyjä investointihankkeita on ripoteltu sinne tänne maakuntiin. Investointihankkeet tulisi ensisijaisesti kohdistaa sinne, missä ne tukevat tukea kasvua uuden nousun edellytyksiä.

Lisäpanoksia työllisyyteen ja kuntatalouteen

Ensi vuoden talousarvion pitäisi pitää sisällään nopeasti käynnistyviä ja oikein kohdennettuja työllistäviä hankkeita. Erityisesti on mahdollistettava kohtuhintaisen asuntotuotannon rakentamista ja parannettava kuntien vaikeaa taloudellista tilannetta. Lisäksi tarvitaan riittävät resurssit työvoimapolitiikan hoitamiseen ja työllistävien yritysten takauksiin.

Onko Suomella elvytykseen varaa? Valtion velka on tällä hetkellä 57 miljardia ja kuntien velka noin 10 miljardia. Tänä vuonna velkarahaa tarvittiin 10 miljardia ja ensi vuonna tarvitaan 13 miljardia. Velkaantumistahti on nopea, mutta toisaalta valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta on alhainen moniin muihin maihin verrattuna.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF:n arvion mukaan kymmenen rikkaimman G20-maan julkinen velka oli keskimäärin 78 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nykymenolla velka kasvaa vuoteen 114 prosenttiin vuoteen 2014 mennessä tai pahimmassa tapauksessa jopa 150 prosenttiin. Suomen velkasuhde on tällä hetkellä noin 30 prosenttia, eli verrattain matala.

Myös virheellisen politiikan laskua voidaan maksaa pitkään. Säästöt on aina helppo perustella, mutta väärissä paikoissa säästäminen voi tulla pidemmällä aikajänteellä todella kalliiksi. Laiminlyönnit saattavat jättää kunnat ja työntekijät vaikeuksiin vuosikausiksi. Edessä on joka tapauksessa ikääntymisen ja työvoimapulan ongelmat, vaikka talous lähtisikin maailmalla kasvuun.

On erittäin toivottavaa, että hallitus heräisi toisenlaiseen todellisuuteen työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden puolesta.

Ei kommentteja: