tiistai 1. syyskuuta 2009

EU-vaalit ja puuttuva punainen viiva

Kolumni Savon Sanomissa:

Tänään on EU-vaalipäivä, viimeinen mahdollisuus äänestää oma edustaja Euroopan parlamenttiin seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

Yllättävän moni miettii tänä aamuna miksi äänestää eurovaaleissa. Äänestysaktiivisuus on perinteisesti ollut EU-vaaleissa alhainen. Tämä on saanut monet pohtimaan keinoja äänestysvilkkauden lisäämiseksi.

Miksi jätetään äänestämättä?

Ennen tätä päivää Euroopan parlamentin vaalit on pidetty Suomessa vuosina 1996, 1999 ja 2004. Ensimmäiset vaalit järjestettiin kunnallisvaalien yhteydessä ja tuolloin äänestysprosentti kohosi peräti 60,3 %:iin. Vuonna 1999 äänestysprosentti oli 31,4 % ja vuonna 2004 41,1 %.

Erityisesti eurovaaleissa alhaista äänestysaktiivisuutta selittää tuntemus, ettei EU-vaaleilla ole merkitystä. Moni on tullut vaalikentillä kysymään, mitä Suomen edustajat voivat europarlamentissa tehdä, kun heitä on vain 13. Suomesta valitut ehdokkaat eivät toimi Suomi-kyltin alla parlamentissa, vaan poliittisissa ryhmissä. Esimerkiksi nykyisessä sosialidemokraattisessa ryhmässä on 217 jäsentä parlamentin 785 edustajasta. Ryhmä on parlamentin toiseksi suurin ja sen vaikutusvalta perustuu kokoon ja yhtenäisyyteen, ei siihen, mistä maasta edustajat on valittu.

Moni myös kokee, ettei löydä itselleen sopivaa ehdokasta. Kun vaalipiirinä on koko maa, tunnetun ehdokkaan tai omalta alueelta tulevan sopivan ehdokkaan löytäminen voi olla haasteellista. Protestiksi äänestämättä jättäminen ei ehkä ole niin yleistä kuin oletetaan. Ainakaan näissä vaaleissa en ole yhtään sellaista mielenilmausta kohdannut.

Puolueet pyrkivät osaltaan vaikuttamaan siihen, että EU-vaaliasiat ja politiikka kiinnostaisivat. Näissä EU-vaaleissa myös media on kohtuullisesti tuonut esille erilaisia EU-asioita. Asiakysymyksiä enemmän on kuitenkin käsitelty yksittäisiin ehdokkaita ja persoonia.

Lisäisikö listavaali kiinnostusta?

Kun vaaliaktivointia mietitään erityisesti EU-vaaleissa, on huomio kiinnitettävä ensiksi vaalijärjestelmään. Nykyinen D´Hondtin suhteelliseen laskentaan perustuva vaalijärjestelmämme on vahvasti ehdokaskeskeinen. Tällaisen järjestelmän vastakohta on listavaali. Listavaalissa puolueet määrittävät ehdokkaiden valintajärjestyksen ja äänestäjä äänestää puoluetta. Listavaali on käytössä yhdeksässä EU-maassa, Saksassa, Espanjassa, Virossa, Ranskassa, Kreikassa, Unkarissa, Portugalissa, Romaniassa ja Iso-Britanniassa. On myös listavaalin kaltaisia järjestelmiä, joissa äänestäjä voi vaikuttaa listan järjestykseen nimeämällä itselle mieluisan ehdokkaan etusijalle. Tällainen vaalijärjestelmä on käytössä esimerkiksi Ruotsissa.

Listavaali pakottaisi puolueiden väliset poliittiset linjaerot enemmän esille vaalitaistelussa ja ehdokkaiden merkitys jäisi pienemmäksi. Kun EU-vaaleissa koko maa on yhtenä vaalipiirinä, voisi listavaali olla perustellumpi kuin nykyinen ehdokaskeskeinen järjestelmä. Vaatii ehdokkaalta todella paljon tehdä itsensä tunnetuksi koko maassa. Toisaalta tässäkin on riski, että vaalit kiinnostavat vielä vähemmän. Pääsääntöisesti listavaalimaissa äänestysprosentit ovat kuitenkin olleet korkeammat kuin Suomessa.

Yksinkertainen parannus nykyjärjestelmään olisi ennakkoäänestysajan jatkaminen vaalipäivään saakka. Äänestys katkeaa nykyisin ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän välillä neljäksi päiväksi. Mitään erityistä perustetta tälle ei ole, ääntenlaskennan järjestäminen olisi lähinnä käytännöllisyyskysymys. Vaalit ja kampanjat voisivat tällöin huipentua varsinaiseen vaalipäivään ja kiinnostavuus vaalien ympärillä mahdollisesti lisääntyisi.

Vaaliaktiivisuuden lisäämiseksi on myös keskusteltu Suomen jakamisesta vaalipiireihin EU-vaaleissa sekä erilaisista äänestysvelvoitteista. Esimerkiksi Belgiassa on käytössä äänestyspakko, mikä tarkoittaa, että viranomaiselle on annettava sakon uhalla hyväksyttävä selitys äänestämättä jättämisestä. Kreikassa virallisten asiakirjojen kuten passin saanti vaikeutuu, jos jättää äänestämättä. Suomeen äänestyspakko tuskin sopisi. Kansalaisvelvollisuuden korostaminen voisi paremminkin kuitenkin aktivoida äänestämiseen. Velvollisuutta ja vaalijärjestelmien tuntemusta tulisi vahvasti korostaa jo kouluopetuksessa.

Viihteelliset gallupit

Gallupeista on tullut vakiintunutta vaaliviihdettä. Omalla tavallaan nekin aktivoivat äänestämään tai ainakin lisäävät kiinnostavuutta vaaleja kohtaan. Toisaalta viime hetken gallupeilla on myös kyseenalainen puolensa. Kuinka luotettavia mittaukset lopulta ovat ja onko niillä manipuloiva vaikutus äänestyskäyttäytymiseen? Vaalit kuitenkin ratkaistaan vasta vaalipäivänä, jolloin yli puolet kaikista äänestävistä käy uurnilla.

Gallupien osalta tapahtuu myös lipsahduksia. Näissä EU-vaaleissa valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti ennakkoäänestyksen keskellä gallupina esitelty mittaus, josta puuttuivat korjauskertoimet. Nyt viimeisenä viikonloppuna on esitelty gallupeja, joissa ennustetaan läpimeneviä ehdokkaita. Perjantaina ja lauantaina julkaistut tutkimukset kuitenkin poikkeavat henkilöiden osalta melko paljonkin toisistaan. Joissakin maissa tämän tyyppiset galluptutkimukset ovat kiellettyjä ennen vaaleja juuri niiden oletetun manipuloivan vaikutuksen vuoksi.

Miksi tänään pitää äänestää?

Kirjoitin tällä palstalla 1.5. työntekijöiden oikeuksiin liittyvästä EU:n päätösvallasta. Ei ole yhdentekevää kuka asioistamme päättää. Muistettakoon myös, että Suomesta valitut edustajat vaikuttavat parlamentin poliittisissa ryhmissä ja tekevät poliittisia päätöksiä. Poliittisella värillä on näissä vaaleissa väliä. Demokratian toimivuuden kannalta äänestäminen on suorastaan kansalaisvelvollisuus. Voihan kysymyksen miksi äänestää, kääntää myös toisin päin: mitä hyötyä on jättää äänestämättä?

Ei kommentteja: