tiistai 26. toukokuuta 2009

Lyhyt johdanto EU-politiikkaan

Kolumni Savon Sanomissa 1.5.2009

Lyhyt johdanto EU-politiikkaan

Mitä muistat edellisistä EU-vaaleista? Ne pidettiin kesäkuussa 2004. Suomesta valittiin silloin 14 edustajaa. Yksi puheenaihe tuolloin oli tervan käytön salliminen. Lasse Lehtinen tervasi veneen ja lähetti sen silloiselle komission puheenjohtaja Romano Prodille. Alexander Stubb nousi tuntemattomuudesta Eurooppa-politiikan eturiviin.

Sadallatuhannella äänellä paikka parlamentista

Euroopan parlamentin vaalit pidetään kuukauden kuluttua, kesäkuun 7. päivä. Parlamenttiin valitaan Suomesta 13 edustajaa, yksi vähemmän kuin edellisissä EU-vaaleissa. Tämä tarkoittaa sitä, että äänikynnys yhden edustajan läpimenoon edellyttää vaaliliitolta noin kuuden prosentin kannatusta. Hieman äänestysprosentista riippuen kuusi prosenttia on noin satatuhatta ääntä.

Jos viimeaikaiset gallupmittaukset toteutuisivat vaalituloksena, niin paikkajakauma olisi seuraava: kokoomus 4, sdp 3, keskusta 3, vihreät 1, perussuomalaiset ja kristilliset 1 ja vasemmistoliitto 1. Nykyisistä puolueista RKP jäisi kokonaan ilman paikka. Mikäli joku yhden paikan ryhmistä saa lisäpaikan, on todennäköinen menettäjä keskusta tai kokoomus. EU-vaaleissa alhainen äänestysprosentti voi kuitenkin muuttaa tulosta gallupennusteisiin verrattuna.

Poliittiset ryhmät taittavat peistä parlamentissa

Suomesta valitut edustajat toimivat Euroopan parlamentissa omissa poliittisissa viiteryhmissään. Kaksi suurinta ryhmää ovat konservatiivien ja kristillisdemokraattien EPP-ED sekä sosialidemokraattien PES. Näillä kahdella ryhmällä on lähes kaksi kolmasosaa parlamentin 785 paikasta. Suomen sosialidemokraattiset mepit toimivat PES:n ryhmässä ja kokoomuksen mepit konservatiiviryhmässä. Seuraavaksi suurin ryhmä on sadan edustajan liberaaliryhmä ALDE, jota keskustan mepit edustavat. Vihreät ja vasemmistoliitto toimivat omissa pienemmissä viiteryhmissään.

Poliittinen jako isojen ryhmien välillä on varsin selkeä. Konservatiivit kannattavat oikeistolaista poliittista agendaa, vapaiden markkinoiden Eurooppaa. Sosialistiryhmä korostaa sosiaalista Eurooppaa, työntekijöiden oikeuksia ja markkinoiden säätelyä.

Liberaaliryhmä ALDE:n politiikka eroaa ainakin joiltain osin keskustan tavoitteista Suomessa. ALDE kannattaa muun muassa maataloustukien alasajoa ja useat ryhmän jäsenet edustavat varsin arvoliberaaleja näkemyksiä. Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen totesi hiljattain liberaaliryhmän olevan paljon kokoaan vaikutusvaltaisempi ryhmittymä. Tavoitteet huomioiden Vanhanen tuskin kuitenkaan toivoo, että liberaaliryhmän vaikutusvalta kovin paljon nykyisestään kasvaa.

Työntekijöiden oikeudet parlamentin kuumin aihe

Valitettavasti moni suomalainen kokee EU-parlamentin päätöksenteon itselleen etäiseksi. Euroopan eduskunnassa vaikutetaan kuitenkin moniin tärkeisiin asioihin kuten työehtoihin, yritysten toimintaedellytyksiin, palveluiden tuottamiseen, ympäristönsuojeluun, yleiseen turvallisuuteen, kansalaisten oikeuksiin ja EU-tukien jakautumiseen.

Työntekijöiden oikeudet ovat yksi parlamentin kuumimmista poliittisista aiheista. Erityisesti työssäkäyvien kannattaisi olla näissä vaaleissa valppaina. Nykyisen oikeistovetoisen EU:n aikana työntekijöiden oikeuksia on heikennetty markkinoiden vapauksien lisäämiseksi. Tästä esimerkkinä on useita työntekijöiden perusoikeuksia koskeneita ennakkotapauksia sekä työaikadirektiivi, jonka käsittely on yhä kesken.

Viking Linen tapauksessa oli kyse ammattiliiton – Suomen Merimies-Unionin – neuvotteluoikeudesta palkkoja ja työtaistelutoimia koskien Viron lipun alle siirretyllä Suomeen liikennöivällä aluksella. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin piti lakko-oikeutta perusoikeutena, mutta asetti sille niin kovia ehtoja, että kynnys oikeuden käyttämiseen on korkealla.

Ruotsin Laval-Vaxholm -jutussa latvialainen rakennusalan yritys maksoi työntekijöille Latvian tason mukaisia palkkoja. Ruotsin rakennusliitto asetti Lavalin saartoon, jolloin yritys haastoi liiton EY-tuomioistuimeen. Todettiin, ettei Ruotsin rakennusliitolla ollut toimenpideoikeutta asiassa.

Niin sanotussa Rüffertin jutussa päätettiin, että puolalainen yritys sai maksaa Saksassa puolalaisille rakentajille oman maansa työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa, joka oli saksalaista palkkatasoa matalampi.

Työaikadirektiivissä komission ehdotus 60 tunnin viikkotyöajasta ja päivystysajan rajaamisesta työajan ulkopuolelle äänestettiin ja parlamentti muutti esityksen 48 viikkotyötuntiin. Asia on tällä hetkellä jäsenmaiden ministereiden neuvoteltavana. Suomessa Vanhasen hallitus on pääministerin ja työministeri Cronbergin johdolla kannattanut komission esitystä eli työntekijöiden heikompia työehtoja.

Euroopan parlamentin vaaleissa paljon pelissä

Edellä esitetyt esimerkit tarkoittavat, että pian Euroopan unionissa palkoilla ja työehdoilla ei ole alarajaa, eikä työntekijöillä oikeuksia työehtoja koskevissa asioissa. Tämä johtaisi väistämättä palkkojen laskuun ja eriarvoisuuden kasvuun. Kyse on todellisesta kehityssuunnasta, joka ratkaistaan poliittisin päätöksin Euroopan parlamentissa.

Euroopan tulevaisuuden kannalta olemme tietyllä tavalla historiallisen tilanteen edessä. Lama vauhdittaa julkisen talouden alasajoa ja työehtojen polkemista. Toisaalta kriisi voi kääntyä uudeksi aluksi sosiaalisemman Euroopan puolesta. Siinä suhteessa kesäkuussa pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa on paljon pelissä.

Ei kommentteja: