maanantai 9. maaliskuuta 2009

Monen virheen eläkepäätös

Kolumni Savon Sanomissa 8.3.2009

Monen virheen eläkepäätös

Keskiviikkoiltana 25. helmikuuta putosi suomalaisten syliin eläkepommi: Vanhasen porvarihallitus oli päättänyt nostaa vanhuuseläkkeen alarajaa 63 vuodesta 65 vuoteen.

Hallituksen päätös oli tyrmistyttävä. Se ei johda haluttuun lopputulokseen, ei ole toteutettavissa sellaisenaan ja lisäksi yksipuolinen sanelupäätös on yritys poistaa työmarkkinajärjestöt neuvottelupöydistä. Eläkeratkaisu on leikkaus, joka osuu jokaiseen työssäkäyvään suomalaiseen ja maksajina ovat erityisesti nuoremmat ikäluokat.

Pakkokeinot eläkeiän nostamiseksi eivät toimi

Eläkeiän nostotarpeen tärkein peruste on, että ihmiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina. Lähtökohta on osin harhaanjohtava. Jos ennuste lasketaan yli 50-vuotiaiden keskuudesta nyt, on eläköitymisikä 61 vuotta. Keskiarvoa laskevat nuoremmat eläkkeellä olijat.

55-64-vuotiaiden työllisyysaste on kohonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana 20 prosenttiyksikköä. Syy on suurelta osin vuoden 2005 eläkeratkaisussa, joka pitää sisällään yksilöllisen joustavuuden ja motivoivan bonusjärjestelmän. Lisäksi koulutus ja työssäjaksamista tukevat valtakunnalliset ohjelmat ovat vaikuttaneet iäkkäiden työllisyysasteeseen.

Lähes puolet eläköityvistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Heihin eläkeiän alarajan nosto ei vaikuta millään tavoin. Todennäköisesti ratkaisun seurauksena työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuvien määrä kasvaa. Sairaslomat pitenevät, tuottavuus vähenee ja seuraukset ovat kalliita kaikille osapuolille.

Tutkimukset ja esimerkit osoittavat, että eläkeiän nostoa parempia keinoja työurien pidentämiselle ovat työssäjaksamisen tukeminen, kuntoutus, joustot sekä houkuttelevat kertymät.

Oleellista olisi myös keskittää huomio 60 - 80-luvulla syntyneiden työuriin. Pätkätyöt, työuupumus ja loppuun palaminen ovat tulleet osaksi työelämän todellisuutta. Nuorempien ikäluokkien työssäjaksamista on ryhdyttävä tukemaan nyt, jos työuraa halutaan pidentää. Temppu ei onnistu säätämällä eläkeikä korkeammaksi.

Hätiköity ratkaisu

Eläkepäätöksen tekotapa herättää kysymyksiä. Täysin yllättäen Vanhanen ja Katainen ilmoittivat, että eläkeiän alaraja nousee ja poistuivat molemmat ulkomaille. Nyt pääministeri on kutsunut palkansaajajärjestöt neuvottelemaan ratkaisusta, joka on jo tehty. Ymmärrettävästi järjestöt ovat laajalti hyvin närkästyneitä.

Tilanteen vakavuus ei ilmeisesti ole vielä selvinnyt valtiovarainministerille, joka yritti Suomeen palattuaan vähätellä asian ympärillä vellovaa ”kohua”. Sdp:n perustamilla kansanliikkeen nettisivuilla käy yli kymmenen tuhatta kävijää päivässä ja palkansaajajärjestöjen nettiadressin on allekirjoittanut yli satatuhatta henkilöä. Ihan pikkujutusta ei ole nyt kyse.

Erikoinen yksityiskohta on, että hallitus rajaa maatalousyrittäjät ratkaisun ulkopuolelle. Raskasta kolmivuorotyötä tekevät hoitajat tai teollisuuden työntekijät voivat kyllä ottaa pari vuotta selkänahastaan, mutta eivät viljelijät. Maatalousyrittäjien luopumistuen alaikäraja halutaan edelleen pitää 56 vuodessa.

Päätökseen liittyy muitakin avoimia kysymyksiä. Mitä tapahtuu karttumaprosenteille vanhuuseläkkeen alaikärajan noustessa 65 vuoteen? Toistaiseksi kannustinkarttuma alkaa 63 vuoden iästä.

Nostetaanko sosiaalituposta poiketen osa-aikaeläkkeen ikärajaa vielä 60 vuodesta?

Nostetaanko varhennetun vanhuuseläkkeen ikärajaa 62 vuodesta ylöspäin? Mistä iästä varhennus tehdään?

Miten ansiosidonnaiselta päivärahalta karttuu tulevaisuudessa eläkettä, nykyiseen 63 vuoteen vai 65 vuoteen?

Epäselvyydet viittaavat siihen, että ratkaisu tehtiin hätiköiden vailla perusteellista harkintaa.

Eläkeiän nosto pitää peruuttaa

Luottamuskriisin ohella talouskriisi syvenee koko ajan. Suomi elää laman kynnyksellä. Tämä tarkoittaa irtisanomisia, menetettyjä työpaikkoja ja suurta henkistä epävarmuutta.

Eläkeiän nosto, muutokset osa-aika- ja työkyvyttömyyseläkkeessä sekä vuorotteluvapaajärjestelmässä johtavat pitenevään työttömyyteen ikääntyneiden osalta. Vanhasen porvarihallitus pyrkii nyt laman varjolla toteuttamaan rakenteellisia uudistuksia, jotka tuovat mieleen työreformin.

Käytävillä kuiskitaan, että kokoomuksen paine irtautua ratkaisusta kasvaa. Nyt jos koska pitää kysyä, että missä ovat kokoomuksen korvat? Toivotalkoilla ei tämä tilanne ratkea.

Eläkeiän alarajan nosto pitää peruuttaa. Ennustan, että näin myös tulee tapahtumaan. Hallitus tosin keksii sellaisen perääntymistien, ettei tilanne näytä arvovallan ja kunnian menetykseltä.

Ei kommentteja: