maanantai 2. helmikuuta 2009

Itämeren alueen yhteistyöllä talouden taantumaa vastaan

Kolumni Pan-Eurooppa Instituutin Baltic Rim Economies -julkaisussa:

Talouden syöksykierre ravistelee maailmaa. Taantuman lopullista syvyyttä on vielä vaikea ennustaa. Selvää kuitenkin on, että vaikutukset ovat mittavia ja ulottuvat kaikkialle.

Taloustilanteen historiallisuutta vakavuutta ehkä kuvastaa Yhdysvaltojen pörssin S&P500 -indeksi. Tällä indeksillä mitattuna vuosi 2008 oli yhtä huono kuin vuosi 1937. Taloushistoriasta löytyy toistaiseksi vain yksi huonommin mennyt vuosi, 1931.

Vakavalla taloustilanteella tulee olemaan suuria vaikutuksia myös Itämeren ympäristössä. On tarpeellista käydä keskustelua ja arvioida erilaisia tulevaisuuden näkymiä, jotta haitallisia vaikutuksia voitaisiin ennakoida ja ennaltaehkäistä. Erityisen tärkeä rooli ennaltaehkäisyssä on kaikilla niillä mailla, joiden taloudellinen asema on jollakin tavoin riippuvainen Itämeren liikenteen edellytyksistä. Toinen erittäin tärkeä rooli on Euroopan Unionilla.

Tavarakuljetukset ja matkailu vähentyvät

Kun kuluttajien ostovoima heikkenee, tavarakuljetusten määrä vähenee. Uusiin satamiin tai teihin ei investoida laman aikana. Uusien reittien, esimerkiksi Venäjän satamien, vastaanottokapasiteetin kehitys viivästyy. Seurauksena tästä Venäjälle lännestä suuntautuva liikenne tulee edelleen monilta osin kulkemaan Suomen kautta. Tämä on tärkeää ottaa huomioon, kun Suomen hallitus miettii taloustilannetta elvyttäviä liikenneinvestointeja. Investoinnit on kannattavaa suunnata kuljetusta ja logistiikan edellytyksiä palvelevasti tai sitten ympäristöpainotteisesti. Venäjälle ja Venäjältä suuntautuvan liikenteen toimintaedellytykset ovat keskeisessä asemassa, kun lamasta noustaan takaisin ylös.

Toinen Venäjän liikenteen kannalta keskeinen tekijä ovat rajamuodollisuudet. Suomen tulee toimia niin suhteessa Venäjään kuin EU:n sisälläkin aktiivisesti edistääkseen rajan yli tapahtuvaa kuljetusta ja matkailua. Kysymys on tahdosta ja neuvottelutaidoista, ei rahasta.

Heikko taloustilanne vähentää matkailua, joka on ollut kasvava elinkeino Itämeren ympäristössä. Hintataso esimerkiksi Baltian maissa ja Puolassa on kohonnut nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana muun muassa turismin seurauksena. Kun hinnat laskevat riittävästi, matkailu alkaa elpyä ja vauhdittaa samalla lamasta poispääsyä. Kun vaikeat ajat ovat ohi, on tärkeää, että matkailukohteet, hotellit, kiinteistöt ja infrastruktuuri ovat kunnossa ja matkailutarkoituksiin käytettävissä.

Riittäkö raha puhtaaseen ja riskittömään ympäristöön?

Heikko talous vaikuttaa myös ympäristöön, sekä kielteisessä että myönteisessä merkityksessä.

Liikenteen vähentyminen luonnollisesti vähentää saastumista ja öljyvahinkojen riskejä Itämerellä. Liikenne ei myöskään välttämättä kasva kovin nopeasti, kun kotimaan markkinat ja kotimaan tuotanto elpyvät ensiksi. Tämän seurauksena kaukaa tulevien kuljetusten määrä on vähäisempää etenkin uuden taloudellisen kasvun alkuvaiheissa.

Toisaalta taas vakavien ympäristöriskien todennäköisyys Itämeren ympäristössä kasvaa laman seurauksena. Riskien torjumiseen ei riitä heikossa taloudellisessa tilanteessa yhtä paljon rahaa kuin kasvun aikana. Kalustoinvestoinneissa tingitään, ympäristökuormitusta vähentävien järjestelmien kehittämien pysähtyy niin maataloudessa, teollisuudessa, vedenpudistuksessa kuin liikenteessä. Kehittämis- ja tutkimustoiminnasta säästetään.

Oikeaa Itämeren alueen politiikkaa on nyt edistää elinkeinoelämän toiminta- ja elpymisedellytyksiä sekä huolehtia ympäristöriskien torjumisesta. Euroopan Unioni on ottanut haasteen vastaan laatiessaan Itämeren alueen strategiaa (European Union Strategy for the Baltic Sea Region). Strategian lisäksi Itämeren pelastamiseksi tarvitaan myös EU:n yhteisiä keinoja ja rahoitusta.

Tarvitaan poliittisia päätöksiä ja yhteistä tahtoa

Kesäkuussa 2009 järjestettävissä Euroopan Unionin parlamentin vaaleissa kaikilla jäsenmaiden kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa politiikan linjavalintoihin. Käytännössä Eurooppa-politiikan suuret linjaratkaisut tehdään konservatiivisen ja sosialidemokraattisen Euroopan välillä. Alueellisesti on kuitenkin yhteinen etu, että kaikki Itämeren ympäriltä tulevat jäsenmaiden poliitikot pitävät yhteistä agendaa painokkaasti esillä.

Euroopan Unionin ulottuvuuden lisäksi tarvitaan myös kansallisia päätöksiä, joilla voidaan edistää yhteisten linjausten toteutumista laajemmalla alueella ja samalla edistää koko Itämeren alueen elpymistä ja puhtaampaa Itämerta. Tämä edellyttää jäsenmailta yhteisiä linjauksia ja yhteistä tahtoa myös vaikeina aikoina.

Ei kommentteja: