sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Elvytetään – mutta milloin ja miten?

Kolumni Savon Sanomissa 15.2.2009

Elvytys on viime aikoina tullut hyvin tutuksi. Ensiapukurssilta tuttu sana kätkee tällä hetkellä taakseen yhteiskunnan suurimmat poliittiset näkemyserot.

Asiantuntijoiden näkemykset elvytyspaketin sisällöstä poikkeavat yllättävän paljon toisistaan. Jos ensiapukurssin elvytysohje olisi yhtä epäselvä kuin Suomen hallituksen elvytysbudjetti, olisi syytä pelätä elvytystä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan hallituksen talousarvion menoelvytyksen suuruus on vuodelle 2009 0,134 % bruttokansantuotteesta, kun reaalimenojen kasvu on huomioitu luvussa. Veronkevennysten osuus on puolestaan 0,91 % bkt:sta.

Valtiovarainministerin mukaan Suomen hallituksen elvyttävien toimien yhteisvaikutus on tänä vuonna EU:n 27 jäsenmaan joukossa kolmanneksi suurin ja mittaluokka on 1,70 prosenttia bkt:sta.

Poikkeama on oleellinen. Hallituksella tuntuukin olevan tarve korostaa elvytyksen suuruutta markkinahenkisiin mittasuhteisiin saakka. Kaikki mahdolliset uudet menot lasketaan elvytyksesi. Jopa peltomaan myyntivoiton verovähennysoikeus on elvytystä.

Ei pienituloisille

Hallituksen budjetin mittavin ”elvytys” on lisäbudjeteista huolimatta veronkevennyksissä. Valtion velan kasvattaminen kuluu veronkevennysten kattamiseen. Hallituksen talousajattelu on pelottavaa, koska monessa asiassa rahoituksen etsiminen jää seuraavan hallituksen murheeksi.

Veronkevennykset eivät auta, jos työpaikka menee alta. Nyt puhutaan lomautusaallosta. Seuraava vaihe on irtisanomisaalto. Todennäköinen ajankohta osunee ensi kesään, ellei taloudessa tai Suomen hallituksen ”elvytyspolitiikassa” tapahdu pian merkittäviä muutoksia.

Veronkevennykset eivät myöskään kohdistu suurimpaan osaan vanhusväestöstä. Suomen 1,2 miljoonasta eläkeläisestä noin puolet ansaitsee alle 1100 euroa kuukaudessa. Ansiotuloveron kevennys ei vaikuta heihin millään tavoin.

Takuueläke auttaa pienituloisimpia eläkeläisiä, mutta se tulee voimaan vasta hieman ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Keventämällä heti pienituloisten kunnallisverotusta saataisiin aikaan laajempi vaikuttavuus. Verotulomenetykset kompensoitaisiin kunnille valtionosuuksina.

Palvelut heikkenevät

Kuntatalous on joutumassa kohtalokkaaseen syöksykierteeseen. Kuntien menot kasvavat kuluvana vuonna kaksi tuloveroprosenttia enemmän kuin menot. Seurauksena julkiset palvelut joutuvat leikkurin alle. Erityinen huoli kohdistuu kuntien terveydenhuollon, vanhustenhoivan sekä koulujen ja päiväkotien rahoitukseen.

Huoli palvelujen tulevaisuudesta ei koske vain niitä, jotka menettävät työpaikkansa tai joiden toimeentulo on ahtaalla. Myös hyvin toimeentuleva keskiluokka kärsii palveluiden heikentymisestä. Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta on kaikkien yhteistä omaisuutta.

Jos kouluissa raha ei riitä opetukseen tai päiväkotien määrä vähenee, kohdistuvat vaikutukset lapsiin, nuoriin ja heidän vanhempiinsa. Jos terveydenhuollon palveluita supistetaan, vaikuttaa tämä niin varakkaan kuin pienituloisenkin mahdollisuuksiin saada hoitoa. Ikääntymisen seurauksena vanhuspalveluiden tarve tulee kasvamaan oleellisesti jo lähivuosina. Takuueläkkeestä ei ole apua, jos tarpeellisia palveluja ei ole saatavilla.

Hallituksen esitykset kuntapalveluiden rahoituksen turvaamiseksi ovat tuluskukkaron kokoisia. Kun samaan aikaan toteutetaan mittavat veronkevennykset, on kysymys selkeästi ideologisesta valinnasta: verot alas, palvelut markkinoille ja suuret tulot entistä suuremmiksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa talutetaan nyt saattohoitoon.

Vaihtoehto

Muitakin vaihtoehtoja on. SDP esitti joulukuussa omassa elvytyspaketissaan pelastusrengasta kunnille. Hyvinvointipalveluiden tulevaisuutta voidaan helpottaa, mutta se edellyttää veronkevennysten pienentämistä ja elvytyksen kohdistamista kuntataloutta ja työllisyyttä parantaviin toimenpiteisiin.

Sosialidemokraattien linjaa ovat mielipiteillään tukeneet useat asiantuntijat. Kysymys ei ole mistään opposition populistisesta vääristelystä, vaan aidosta vaihtoehdosta hallituksen politiikalle.

Sosialidemokraatit vaativat hallitukselta talouden romahdusmaisen muutoksen vuoksi pikaisesti valtiontalouden kehysten uudelleenarviointia ja hyvinvointielvytystä.

1. Ylisuurten veronkevennysten sijaan on turvattava kuntien hyvinvointipalvelut.
2. Hintojen nousun seurauksena on parannettava pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden, työttömien, ja lapsiperheiden ostovoimaa.
3. Työttömyyden kasvaessa on lisättävä työvoimatoimistojen henkilö- ja koulutusresursseja.
4. Rakentamisen hiipuessa on panostettava julkisiin investointeihin kuten koulujen, päiväkotien ja vanhainkotien korjaamiseen sekä kasvua ja kestävää kehitystä tukeviin liikenneinvestointeihin.
5. Oikeudenmukaisemman tulonjaon turvaamiseksi on kevennettävä kaikkein pienituloisimpien kuntaverotusta ja korvattava menetykset kunnille.

1 kommentti:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Veronkevennykset ovat parasta elvytystä.

Menoelvytys on hölmöläisten peitonleikkuuta, koska kaikki valtion menot rahoitetaan veroilla; nämä elvytysmenojen rahoittamiseen tarvittavat verot tuhoavat työpaikkoja enemmän kuin elvytysmenot luovat niitä.

Kirjoitit näin:
"Veronkevennykset eivät auta, jos työpaikka menee alta. Nyt puhutaan lomautusaallosta. Seuraava vaihe on irtisanomisaalto."


Ne veronalennukset nimenomaan ehkäisevät niitä irtisanomisia.

Työpaikkojen "pelastaminen" elvytysmenoilla tuhoaa työpaikkoja elvytysmenojen kattamiseen tarvittavilla veroilla.



Kirjoitit näin:
"Veronkevennykset eivät myöskään kohdistu suurimpaan osaan vanhusväestöstä. Suomen 1,2 miljoonasta eläkeläisestä noin puolet ansaitsee alle 1100 euroa kuukaudessa. Ansiotuloveron kevennys ei vaikuta heihin millään tavoin.

Takuueläke auttaa pienituloisimpia eläkeläisiä, mutta se tulee voimaan vasta hieman ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Keventämällä heti pienituloisten kunnallisverotusta saataisiin aikaan laajempi vaikuttavuus. Verotulomenetykset kompensoitaisiin kunnille valtionosuuksina."


Tämä ei vaikuttaisi kansantalouteen nettomääräisesti lainkaan. Valtion olisi saatava itselleen lisää verotuloja kompensoidakseen kuntien valtionosuuksien kasvattamisen aiheuttamat menolisäykset. Vaihtoehtoisesti valtion muita menoja voitaisiin toki karsia samalla summalla kuin kuntien valtionosuuksia kasvatetaan. Tällöin sinun pitäisi rehellisyyden nimissä esittää muiden menojen leikkaukset, joilla aiot kompensoida kuntien valtionosuuksien kasvattamisen.