maanantai 12. tammikuuta 2009

Mielikuvista politiikaksi

Savon Sanomien kutsuvieraskolumni 11.1.2009

Sosialidemokraattien ja keskustapuolueen kannatus on laahannut kunnallisvaaleista lähtien alavireisenä, kun taas kokoomuksen ja perussuomalaisten lukemat ovat historiallisen korkeat. Mistä on kysymys ja onko poliittinen kannatuskartta muuttumassa pidemmäksi aikaa?

Turun yliopiston viime syksynä tekemän kyselytutkimuksen mukaan yli puolet ihmisistä luuli, että sosiaalidemokraatit ovat yhä hallituspuolue ja peräti kolme neljästä vastaajista ei osannut nimetä kaikkia hallituspuolueita.

Kunnallisvaalien jälkeen SDP:n teettämässä kyselytutkimuksessa 86 prosenttia tuhannesta vastaajasta ei osannut nimetä yhtään sosiaalidemokraattien kuntavaaliteemaa.

Yleisradion kyselytutkimus osoitti vastikään, että hallituksen talouspolitiikka on jäänyt kansalaisille epäselväksi.

Tutkimukset kertovat karua kieltään siitä, ettei poliittisia asiakysymyksiä juurikaan seurata. On syytä myös epäillä, että asiakysymysten merkitys äänestyskäyttäytymisen osalta on vähäisempi kuin kuvitellaan.

Menestyjien strategia

Ihmiset hakevat poliittisista puolueista enenevissä määrin muunlaisia tarttumapintoja kuin perinteiset asiakysymykset. Tähän saumaan erityisesti kokoomus on onnistunut iskemään.

Asiakysymysten sijasta kokoomuksen vaalikampanjat koostuvat "Vastakkainasettelun aika on ohi" -tyyppisistä sloganeista ja "Sari Sairaanhoitaja" -tarinoista. Kun muut puolueet väittelevät lupausten miljoonaluokista, tarjoaa kokoomus uudenlaista samaistumispintaa. Pelataan eri kentillä.

Toinen kokoomuksen oivaltama poliittisen vaikuttamisen keino on ollut vakuuttaa tehokkaasti kourallinen politiikan ydintoimittajia, jolloin onnistuttaessa haluttu uutisviesti moninkertaistuu ja muuttuu todeksi.

Yksi osa tätä strategiaa on vaalikampanjoiden ammattimaisuuden korostaminen. Muista puolueista poiketen kokoomus tuo auliisti esille kampanjoiden taustalla vaikuttaneet mediaosaajat ja toimittaa julkisuuteen kampanja-analyysin. Eihän sellaista kampanjaa voi kyseenalaistaa, jossa mukana on mainostoimistoja ja ammattilaisia mediaosaamisen huipulta.

Harvan tulee mieleen kysyä, kummalla on enemmän vaikutusta kokoomuksen politiikan asiasisältöön: kokoomuksen puoluekokouksella vai mainostoimistolla.

Perussuomalaisten kohdalla kysymys on erityyppisestä ilmiöstä kuin kokoomuksen, mutta ilmiön edellytykset ovat periaatteessa samat.

Kunnallisvaalien jälkeen TNS Gallupin tutkimuksessa perussuomalaisia äänestäneet painottivat keskimäärää enemmän valinnassaan vaihtelun halua sekä halua näpäyttää päättäjiä.

Perussuomalaisten nousu syökin selvästi sosialidemokraattien ja keskustan kannatusta.

Perussuomalaisten kannatuksen kehittymistä on vielä vaikea ennustaa. Puolueen suosio perustuu toistaiseksi muuhun kuin näyttöihin.

SDP unohti juniorityön

Vaikka paineet kannatuksen kääntämiseksi nousuun kovenevat koko ajan, poliittisten pikavoittojen metsästys ei kuulu SDP:n keinovalikoimaan. Strategisessa pohdinnassa mennään pintaa syvemmälle. On tunnistettava ja tunnustettava tosiasiat ja tehtävä oikeat johtopäätökset.

Urheilutermein voitaisiin sanoa, että sosialidemokraatit ovat unohtaneet pitkällä aikavälillä juniorityön merkityksen. SDP:n kannatus on aina 90-luvun puolivälistä saakka pikku hiljaa hiipinyt alaspäin. Kun puolueen jäsenkunnan ja samalla kannattajakunnan ikärakennetta tarkastelee, voi selvästi havaita syynkin. Vanhoja kannattajia poistuu enemmän kuin uusia tulee. Todennäköisesti keskustapuolueen tilanne on sama.

Toisaalta vasemmiston menestys vaaleissa on ollut alavireistä Euroopan laajuisesti lähes koko 2000-luvun. Taloudellisesti hyvinä aikoina vasemmisto näyttää jostakin syystä menettävän kannatustaan.

Ilmeisesti yhteisölliset arvot jäävät taustalle vahvan taloudellisen nousun ja kovan kilpailun aikoina. Työelämäkysymykset eivät saavuta kiinnostusta, kun eletään lähes täystyöllisyydessä ja puhutaan jopa työvoimapulasta. Vasemmisto hukkaa tällöin helposti itselleen ominaisen poliittisen agendan ja imago alkaa helposti näyttää menneisyyteen jämähtäneeltä.

Uusia jäseniä, selkeitä arvoja

Uuden SDP:n yksi keskeinen strategia on paneutua tulevaisuuden vaikuttajien aseman vahvistamiseen ja uusien jäsenten hankintaan.

SDP on edelleen Suomen suurimpia puolueita, jonka jäsenillä on aidot mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Tasa-arvo niin työelämässä, koulutuksessa kuin yhteiskunnassa laajemminkin kannustaa edelleen ihmisiä toimimaan sosialidemokraateissa.

Tulevaisuuden politiikassa korostuu myös globaali ulottuvuus niin ilmasto- kuin talouspoliittisissa kysymyksissä. SDP:llä on Suomen puolueista ainoana aidosti maailmanlaajuinen verkosto.

Toinen keskeinen asia on oman viestin määrätietoinen vahvistaminen. Arvopolitiikkaan pitää vastata arvopolitiikalla. Mediaosaamista tulee käyttää tehokkaasti viestinnän välineenä, mutta siihen ei tule sortua, että myy vaaleissa yhteiskunnallista valtaa eniten tarjoavalle.

Yhteiskunnan keskeiset epäkohdat tulee tiedostaa ja niitä tulee määrätietoisesti lähteä hoitamaan.

Toisaalta keskeisimmät tulevaisuuden kysymykset on osattava hahmottaa ja niihin on tartuttava.

Strategia on periaatteessa sama kaikilla puolueilla. Eri arvopohjista päädytään kuitenkin erilaisiin johtopäätöksiin. Tämä edellyttääkin äänestäjiltä tarkkuutta tuotteen aitoudessa. Selkeältä vaikuttava poliittinen viesti voi olla jotain muuta kuin miltä näyttää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaiset ovat kiinostuneta siitä
miten päättäjät suhtautuvat ihmisten
arkisiin asioihin ! Siis lapsiperheet
voi huonosti sillä lapsilisät laahaa ko-
vasti jäljessä kun katsoo ostovoimaa !
Suuri joukko eläkeläisiä painii pien-
ten eläkkeiden kanssa päivittäin !
Vanhusten hoitoketju tarvitsee kohen-
nusta ja tuntuvaa parantamista kunta-
solla kokonaisuudessaan !
Pertti "Pepe" Heino