keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Vaaliraha – politiikan doping

Vaalirahoituksesta on tullut politiikan doping-ilmiö. Skandaalin käryä on ilmassa, kun vähän kerrallaan julkisuuteen tihkuu paljastuksia ja tunnelma on kuin MM-hiihtojen ylimääräisessä tiedotustilaisuudessa.

Oliko tämä yllätys? Eipä ollut. Media kävi tutkimassa vaalien jälkeen ilmoitukset, sen voi todeta vuodentakaisista lehtijutuista. Ilmoituksista voi havaita, että vaalirahaa on kierrätetty tukiyhdistysten ja tukiyritysten kautta. Kaikki vaalirahoitusilmoituksia tutkineet, itse itseni mukaan lukien, media ja muut aiheesta kiinnostuneet hyväksyivät nämä ilmoitukset ilmeisen tietoisina, etteivät ne sisältäneet kaikkea oleellista.

Tosiasiallisesti vaalirahasotkussa tuskin on mitään muuta sotkuista, kuin että on kierretty velvollisuutta ilmoittaa yli 1700 ylittävät lahjoitukset. Mielestäni pitäisi ilmoittaa myös silloin, jos sama taho on lahjoittanut useassa erässä alarajan ylittävän summan.

Ongelmaksi tietyllä tavoin muodostuu ministerien asema. Voidaanko hyväksyä, että ministeri valehtelee saamastaan vaalirahoituksesta? Entä se, jos ministeri on ilmoittanut, ettei ole tiennyt kuka häntä rahoitti, ja kohta käykin ilmi, että on sittenkin tiennyt. Kuinka monta valhetta hyväksytään? Perustuslain 60 §:n mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Ainakin ministeri Pekkarinen on taitava taulukauppias.

Politiikka on kuitenkin tarkoituksenmukaisuuden taidetta. Ei hallitus oppositioon kaadu, vaan omiin kansanedustajiinsa.

SDP otti kannan, että ehdokkaalle annetulle yksittäiselle tuelle pitää säätää yläraja, mikä nyt näyttää tulevan yhteiseksi linjaksi puolueiden välillä. En ole varma, oliko kanta loppuun saakka harkittu. Professori Heikki Paloheimo ennusti, että yläraja johtaa lisääntyneeseen kiertämiseen ja peittelyyn. Olen samaa mieltä. Avoimuus saavutetaan laittamalla ilmoittamiskynnys riittävän matalaksi ja sanktioimalla ilmoittamatta jättäminen. Kohun jälkeen kaikki toiminevat hetken avoimesti, mutta järjestelmän perusteiden täytyy kestää myös pitkällä aikavälillä.

Jyrki Katainen ehti jo moittia oppositiota pikkunäppäryydestä ja otti erikseen kohteeksi SDP:n kansanedustaja Pauliina Viitamiehen, jonka vaalirahoituksesta myös MTV3 varsin tahdittomasti vihjaili. Kuinka paljon voi vihjailla joutumatta todistamaan sanomisiaan?

Kolmen suuren puolueen vaalirahoituksia tutkimalla selviää, että keskustan kansanedustajat käyttivät rahaa vaaleissa yhteensä n. 2,45 milj.euroa, noin 48.000 euroa per ehdokas ja vaalirahasta n. 68 % tuli ulkopuolisilta. Kokoomuksen valitut käyttivät noin 2,46 milj. euroa, noin 49.000 euroa per ehdokas ja vaalirahasta n. 68 % tuli ulkopuolilta. SDP:n edustajat käyttivät rahaa 1,40 milj. euroa, noin 31.000 euroa per ehdokas ja 66 % rahasta tuli ulkopuolelta. Keskustalla yksi ehdokas ei käyttänyt omaa rahaa lainkaan, SDP:llä vastaavasti yksi, kun taas kokoomuksen edustajista peräti seitsemän ei laittanut omaa rahaa lainkaan vaaleihin.

Laskelmista voidaan havaita, että keskimäärin keskustan ja kokoomuksen kansanedustajiksi valitut käyttivät 18.000 euroa enemmän vaalirahaa ehdokasta kohden kuin SDP:n valitut. Tästä rahasta 2/3 eli noin 12.000 euroa tuli ulkopuolisilta rahoittajilta. Se on paljon rahaa se.

2 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Uskon ja toivon, että tätä asiaa ei ole vielä käsitelty loppuun. Jos Ilkka Kanervan uskottavuus katosi tekstiviestijupakan selittelyn yhteydessä, niin kyllä Vanhasen ja muutaman muun kepuministerin uskottavuus on kärsinyt vielä suuremman kolauksen. Vaalirahoitusjupakassa on sentään kysymys yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, eikä yksityisasioista kuten Iken kohdalla.

Hesarissa (ainakin nettisivuilla) oli tänään taas asiaan kytkeytyvä uutinen, jossa eräs kepua lähellä oleva liikemies kerskui lobanneensa kepulien johdon tukemaan jupakan yhteydessä mainittujen ja eräiden muidenkin yritysten kaavoitushankkeita.

Ari Korhonen kirjoitti...

Kieltämättä aika kova juttu, jos vaalirahoitus pystytään osoittamaan koplatuksi konkreettisiin päätöksiin. Jos skandaali paisuisi niin isoksi, että enemmistö hallituksen ministereistä pitäisi vaihtaa, niin silloin olisivat uudet eduskuntavaalit aika lähellä.

Selkein järjestelmä syntyisi siitä, että kaikki tuet pitäisi ilmoittaa.