perjantai 30. toukokuuta 2008

Kohti uutta tahtotilaa

Tämä kolumni julkaistiin UP Demarissa 29.5.

SDP:n uudistamiskeskustelussa on esitetty vaatimuksia juurille palaamisesta ja heikompien tarmokkaammasta puolustamisesta. Heikompien puolustamiseen kiteytyy yksi sosialidemokraattisen liikkeen olemassaolon oikeutuksista. Mutta keitä tällainen puhe koskettaa ja mitä SDP tekee asioiden parantamiseksi? Ihmiset, jotka pärjäävät pienistä tuloista huolimatta, eivät pidä itseään heikkoina. Päihdeongelmaisia ei politiikka puhuttele. Nuorten kiinnostus vähenee, mitä heikommin menee.

Keskituloisten määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Keskiluokkaan samaistutaan työaseman ja tulotason lisäksi myös koulutuksellisesti ja kulttuurillisesti. Moni mieltää työnsä toimihenkilömäiseksi perinteisen työläisammatin sijaan. Mielikuva työväenpuolueesta voi tuntua vieraalta. Hyvinvointivaltion onnistumisen edellytys on, että keskiluokka on rakennustyössä mukana, sekä hyötyjänä että maksajana. Pitäisikö sosialidemokraattien kasvaa työväenpuolueen identiteetistä keskustavasemmistolaiseksi poliittiseksi liikkeeksi, jollaisia sisarpuolueemme monissa maissa ovat?

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä tehokkaimmat keinot ovat työ, sosiaaliturva, edullinen asuminen ja kaikille tasavertaiset palvelut. Palkat, verotus, palveluiden laatu, asiakasmaksut ja ympäristökysymykset askarruttavat kesiluokkaista ansiotulonsaajaa.

Suomi on omistajien, yrittäjien ja maanviljelijöiden veroparatiisi, jossa palkansaajat ja muut ansiotulonsaajat rahoittavat julkiset palvelut. Perheyrittäjän keskimääräinen pääomaveroprosentti on 4,9 % ja pörssiyhtiöiden osingonsaajilla 19,6 %. Porvarilliset puolueet ovat onnistuneet tekemään omistamisesta kannattavan bisneksen. Panostukset hyvinvointipalveluihin ovat vaatineet kompromisseja, joissa kolikon kääntöpuolella ovat olleet erilaiset pääoma- ja omistusverojen madallukset. Tähän SDP:n on nyt herättävä.

Poliittisen aloitteen hallitseminen edellyttää myös uutta otetta kuntapolitiikkaan. Palvelutuotantoa on tehostettava, myös yksityistä tuotantoa oman rinnalla hyödyntäen. Tehokas tuotanto on hyvinvointipalveluiden paras turva. Ennaltaehkäisyn merkitys on hahmotettava uudella tavalla, se tuottaa pysyviä kustannussäästöjä ja vähentää kärsimysten syntyä. Hyvinvointiyhteiskunnan romahdus voidaan välttää sosialidemokraattisen politiikan johdolla. Kysymys ei ole vain veropotin arvovalintaisesta jakamisesta, vaan järjestelmien ja rakenteiden muuttamisesta, näkemyksellisestä poliittisesta tahtotilasta. Tietoa ja taitoa ohjelman kirjoittamiseksi löytyy, mutta löytyykö uudistusmieltä ja uskallusta?

Ei kommentteja: