lauantai 26. huhtikuuta 2008

Piirikokouksen avauspuhe 26.4.2008

Piirikokouspuhe 26.4.2008

Hyvät toverit!

Olemme kokoontuneet tänne Turkuun Tarmon talolle, näillä näkymin Varsinais-Suomen viimeiseen piirikokoukseen ennen kesäkuussa pidettävää Hämeenlinnan puoluekokousta.

Nyt on siis tärkeä aika puhua myös arkista päivänpolitiikka syvällisemmistäkin asioista, puolueen uudistumisesta, ohjelmatyöstä ja tarvittaessa myös henkilövalintakysymyksistä.

Varsinais-Suomessa on siinäkin suhteessa poikkeuksellinen tilanne, että piiristämme on ehdokkaat sekä puolueen puheenjohtajaksi että puoluesihteeriksi. Toisaalta tämä kertoo myös yleisesti siitä mielenkiintoisesta tilanteesta, joka sosialidemokraateilla tällä hetkellä on. Haetaan uusia tuulia ja uusia tekijöitä voittamaan vaaleja ja rakentamaan yhteiskuntaa.

Eräs uudistumaan pyrkivän puoluetoiminnan keskeinen haaste on se, onko SDP ensi vuosikymmenellä edelleen laajaan jäsenistöön tukeutuva kansanliike vai vaalipuolue. Viimeisimmässä tutkimuksessa sosialidemokraattien kannattajista 23 % katsoo voivansa liittyä myös puolueeseen. Tämä tarkoittaa yli kaksinkertaista potentiaalia verrattuna nykyisen jäsenistön määrään. Alhaalta ylöspäin hengittävälle kansanliikkeelle on edelleen vahva tilaus.

Mutta mitä puolueen jäsenyys merkitsee? Osaltaan se on tunnustuksellinen teko, halutaan kannattaa tiettyä aatetta, tiettyä ideologiaa, ja tuoda se esiin tunnustuksellisessa mielessä olemalla jäsen. Puolueen jäsenyys tarkoittaa kuitenkin myös halua rakentaa yhteiskuntaa ja vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Puolueen täytyy mahdollistaa jäsenilleen todellinen mahdollisuus vaikuttaa. Jäsenyydestä on oltava hyötyä.

Tarvitsemme uusia puoluetoiminnan muotoja, jotta kaikki halukkaat voisivat toimia päämääriensä eteen sosialidemokraattisessa liikkeessä. Kesäkuun puoluekokousta varten valmistellussa järjestöllisen uudistumisen asiakirjassa on kiinnitetty erityistä huomiota avoimemman järjestö- ja päätöksentekokulttuurin luomiseen. Suvaitsevaisuus erilaisia mielipiteitä kohtaan ja moniarvoinen keskustelu ovat itsevarman poliittisen liikkeen tunnusmerkkejä. Seinien on oltava leveällä ja katon korkealla.

Puoluekokouksen suurentaminen, kokousrytmin tihentäminen, aloiteoikeuksiin tehtävän uudistukset, poliittisen ohjelmavalmistelun avaaminen puolueen kentälle ovat osa uutta avoimempaa päätöksentekokulttuuria. Pelkillä sääntömuutoksilla ei tavoitetta kuitenkaan vielä saavuteta. Tarvitaan myös henkistä valmiutta muuttaa totuttuja käytäntöjä ja rohkeutta kyseenalaistaa toimintatapoja. Tähän sosialidemokraattisella kenttäväellä näyttäisi nyt olevan vahvaa halua.

Sosialidemokraattinen liike Suomessa on edustanut historiaan nojaavaa vapauden ja tasa-arvon vaatimusta. Samalla sillä on ollut suuri valmius tarttua tulevaan. Liikkeen toiminnassa ovat yhdistyneet turvallisuus ja yhteiskunnallinen edistys. Työn tuloksena on syntynyt konsensukseen perustuva pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on vaarassa muuttua kilpailuun perustuvaksi markkinatalousyhteiskunnaksi. Muutos tapahtuu pienin askelin lähes huomaamatta. Esimerkkinä voisi ottaa hallituksen esityksen yliyliopistojen uudistamisesta. Esitetyillä uudistuksilla Suomen sivistyksellinen pääoma, maksuton ja laadukas koulutus tehdään liike-elämästä ja taloussuhdanteista riippuvaisiksi. Onko uudistusten tarkoituksena palvella vapaata sivistystä vai liike-elämän tarpeita?

Tuntuu myös kummalliselta, että kun asumisen, ruoan ja palveluiden hinnat ovat nopeassa nousussa, maan hallitus kiihdyttää inflaatiota entisestään korottamalla kunnallisia palvelumaksuja. Erityisesti lapsiperheiden kohdalla tapahtuva ostovoiman leikkaus on suuri. Päivähoitomaksujen osalta jo alle keskituloiset perheet joutuvat hallituksen esityksessä korkeimpaan maksuluokkaan. Erilaisten verojen ja hintojen nousu leikkaa kaksilapsisen päivähoitoperheen käyttövaroja noin 1700:lla eurolla vuodessa. Viime syksyn muhkeista palkankorotuksista jää lapsiperheille vain murusia. Kotitalouksien maksukyvyn pienentyminen voi johtaa talouskasvun taittumiseen ja jopa taantumaan, jolloin myös työllisyystilanne alkaa heiketä. Tällaisen politiikan riski on sekä taloudellinen että inhimillinen.

Kokoomus on kysellyt ivalliseen kyrsiikö oppositiota ja selittänyt, että vain 40 % lapsiperheistä maksut kohoavat. Päivähoitomaksujen kohdalla on näin, mutta muut kunnalliset maksut kohoavat kaikilla perheillä. Eläkeläiset, työttömät ja kaikki kuntalaiset joutuvat maksamaan palvelumaksujen korotuksen. Kokoomus ehkä tarkoitti mainitessaan tuon 40 % luvun, että kyseessä ovat ne lapsiperheet, jotka äänestivät kokoomusta edellisissä eduskuntavaaleissa.

Vastauksena kysymykseen kyrsiikö oppositiota, niin ei tosiasioiden esille tuominen juurikaan kyrsi. Oppositio on politiikan kuluttaja-asiamies. Se auttaa asiakasta reklamoimaan silloin, kun vaalihurmokset täyttämät edustajat ovat lupailleet äänisaaliita kalastaessaan kaikenlaista. Kun internetistä googlettaa, löytyy sieltä vaalikoneista edelleenkin huolestuneiden ehdokkaiden lupauksia lapsiperheiden asioiden hoitamisesta, vaikkapa hyvin tuntemiemme varsinaissuomalaisten perheellisten mieskansanedustajien osalta.

Lisäksi on huomioitava, että kohoava inflaatio kohdistuu aina kipeästi pienituloisiin ja tukien varassa eläviin. Yhteiskunnan tuet ja pienituloisten tulot eivät kasva samassa suhteessa kuin tavaroiden ja palveluiden hinnat.

Hyvät toverit. Tänään on meillä tärkeä keskustelun päivä ja tärkeiden valintojen päivä. Teemmehän tässä piirikokouksessa esitykset myös puoluevaltuustoon valittavista. Tehdään kokouksesta hyvähenkinen ja vilkkaan keskustelun täyttämä.

Tervetuloa piirikokoukseen!

Ei kommentteja: