sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Leipää vai sirkushuveja?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa 23.12. on kysytty kuudelta mediavaikuttajalta, mitä asioita käsiteltiin viestimissä liikaa vuoden 2007 aikana.

Yllättävää tai ei, kolme kuudesta mainitsee liikaa käsiteltynä aiheena Alpo Rusin ja Stasi-listat.

En haluaisi vaikuttaa kireähattuiselta, mutta jos vertaa uutisointikynnyksen ylittymissä tv-uutisissa, niin kyllä yhtenä turhimpien ja eniten jauhettujen uutisten joukkoon on nostettava vuodelta 2007 pääministerin ex. morsian kirjoineen. Samaa rataa mennään, kun jonkun Maajussille morsian –ohjelman ”tähtien” pariutumiset päätyvät vakavasti otettaviin sanomalehtiin.

Mediavaikuttajien mielipide osaltaan kertoo, kuinka ihmiset vieraantuvat asia-aiheista. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja siihen liittyvä uutisointi on yhä harvempien harrastus. Viihde kolahtaa helpommin. Stasiuutisen kyllästymiskynnys on matalampi.

Vallalla näyttää myös olevan käsitys, ettei sillä niin väliä ole, kuka asioista päättää. Yhteys päätöksenteon ja konkreettisten arkipäivän asioiden välillä on katkennut.

Turun yliopisto järjesti aikoinaan (ja järjestää toki vieläkin) opiskelijoille ainejärjestöpäivät, jossa opiskelijajärjestöt saivat esittäytyä yliopiston tiloihin pystytetyillä kojuilla. Poliittisten opiskelijajärjestöjen paikallaolo kiellettiin ilman sen kummempia perusteita. Ainejärjestöt, jotka myös harjoittivat ylioppilaskuntapolitiikkaa muun muassa asettamalla ehdokkaita ylioppilaskunnan vaaleihin, saivat olla paikalla.

Päätös konkretisoi vallalla olevan kielteisen suhtautumisen politiikkaa ja niitä harjoittavia tahoja kohtaan. Ehkä kieltäjien mieleen ei tullut, että samalla suhtaudutaan kielteisesti myös järjestelmään, joka takaa yliopistojen vapauden juuri sillä periaatteella, kuinka Turun yliopistokin on aikoinaan lahjoituksin perustettu – ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle.”

Kouluissa puoluepoliittinen toiminta on ollut kiellettyä pitkään. Viestimme koko ajan uusille sukupolville, että politiikassa on jotakin kielteistä, mistä on parempi pysyä erossa. Etenkin tämän näyttää tekevän koululaitos, alhaalta ylös saakka.

Toisaalta myös "aktiivisimipien sukupolvien" eli oman ikäluokkani vanhempien joukossa esiintyy paljon politiikanvastaisia mielipiteitä. Seurauksena moninkaan ikätoverini ei osallistu politiikkaan muuta kuin äänestämällä, jos sitäkään.

Puolueaktiivit puhuvat joskus vanhoista 70-luvun riidoista niin "verisinä", ettei sellaiseen aikaan haluta palata, puoluehajaannuksen ajasta puhumattakaan. Konsensus muodostuu itseisarvoksi ja sitä kautta myös vallankäytön välineeksi, kun erilaisen mieleipiteen julkituovat lynkataan riidankylväjinä.

Puolueet pakotetaan käymään kauppaa mielikuvilla ja viihdejulkkiksilla. If you can´t beat them, join them. Päädytäänkö järjestelmään, jossa yhteiskunnallista valtaa myydään eniten tarjoavalle ja politiikasta tulee ostopalvelu?

Ei kommentteja: