keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Leipää vai sirkushuveja 2

Jatkan vielä edellisestä aiheesta. Tapahtui hauska sattuma, kun kirjoitin edellisen blogitekstin jouluaatonaattona ja heti jouluaattona löysin paketista kirjan ”Mielikuvavaalit” (toim. Ville Pernaa, Mari K. Niemi ja Ville Pitkänen), jossa on käsitelty eduskuntavaalien 2007 mediajulkisuutta, mielikuvia ja vaikutelmia.

Kirja on monestakin näkökulmasta lukemisen arvoinen, mutta erityisesti tuorehenkinen tarkastelutapa politiikan mediajulkisuuteen avasi omalla kohdallani uusia näkökulmia niihin tapahtumiin, syihin ja seurauksiin, joissa itse on ollut vahvasti mukana keväällä 2007.

Tässä tekstissä jatkan politiikan viihteellisyyden tarkastelua.

Ville Pernaa kirjoittaa, että puolueosallistuminen ja poliittinen kansalaisuus eivät palaa enää sellaisina kuin ne toteutuivat Suomessa 1990-luvun alkuun asti. Tästä näkökulmasta nykyisen kaltainen mediajulkisuus saattaa olla politiikan legitimiteetin viimeinen mahdollisuus, vaikka politiikan henkilöitymistä ja viihteellistymistä on pidetty jopa synkimpinä kansanvallan yllä leijuvina pilvinä.

Ajatus on mielenkiintoinen puoluetasolla ja koko poliittisen järjestelmän olemassa olon oikeutuksen keinona. Poliittinen asiateksti puhuttuna tai kirjoitettuna ei riitä monellekaan kiinnostavuuden herättäjäksi. Tarvitaan jokin muu kiinnostuskynnyksen ylittävä asia, jonka varjolla myös poliittinen viesti saadaan läpi. Sinällään ajatus ei ole uusi, vaan puolueiden ja yksittäisten ehdokkaiden, erityisesti valituksi tulleiden ehdokkaiden tiedossa kyseinen asia on ollut jo kauan. Jotkut ovat osanneet käyttää keinoa intuitiivisesti, jotkut tietoisesti. Kiinnostavuuskynnys voi ylittyä monella tavoin ja kohderyhmästä riippuen aihealueet vaihtelevat.

Uskon, että suurimmat erot suhtautumisessa politiikan viihteellistymiseen ja sen oikeutukseen ovat ikäluokkien välillä. Suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat ovat poliittisesti valveutuneempia. Heidän suhtautuminen politiikkaan lienee perinteisempää ja viihteellistyminen pelottavampaa.

Nuoremmissa ikäluokissa taas viihteellistyminen lienee ainoa keino tuoda poliittinen viesti kohteen tajuntaan. Omassa ikäluokassani on paljon niitä, jotka ohittavat poliittisen uutisen niin televisiosta kuin sanomalehdistäkin. Heille voi olla vaikea nimetä, kuka oli vuoden 2000 –presidentinvaaleissa Tarja Halosen päävastustaja. Hieman ennen äänestyspäätöstä, eli siis päätöstä siitä äänestääkö ylipäätään, hankitaan mediasta samaistumiskohde. Ensimmäinen ongelma kohdataan, kun televisiossa esiintynyttä puolueen puheenjohtajaa ei voikaan äänestää omassa vaalipiirissä.

Nuorempi ikäluokka ei osaa kunnolla piirtää yhteyttä oman arkipäivänsä ja politiikan välille. On yleinen käsitys, että muut asiat kuin poliittiset valinnat määrittävät yhteiskuntaa – esimerkiksi globaali talous tai kansainväliset trendit.

Uskon, että poliittinen järjestelmä sinällään joutuu kovalle koitokselle jo ensi vuosikymmenellä. Suurten ikäluokkien poistuminen johtaa asenteiden ja arvostusten muuttumiseen monilla osa-alueilla. Kun tehdään erilaisia kyselyjä ja gallupeita kansalaisten suhtautumisista asioihin, tarttuu haaviin luonnollisesti eniten suurten ikäluokkien edustajia ja näin on tapahtunut jo vuosikymmenet. Tämä on tilastollinen fakta, ellei kohderyhmäksi valita tietoisesti jotain muuta ikäluokkaa. Seurauksena kansalaisten asenteet, arvostukset ja käsitykset maailmasta ja ilmiöistä ovat määrittyneet pitkälti suurten ikäluokkien kautta. Kun muutos tapahtuu nopeassa tahdissa, se tulee olemaan radikaali, mutta toivottavasti ei hallitsematon.

Ville Pernaa toteaa, että kehityksessä kohti yhä mediaviritteisempää demokratiaa on vaaransa. Silti trendi on välttämätön, koska politiikan on oltava viihteellistä, että se pysyisi julkisuudessa. Jos politiikka ei olisi esillä tiedotusvälineissä, laskisi sitä kohtaan tunnettu kiinnostus entisestään.

Politiikan kiinnostavuuden lisääntyminen henkilöitymis- ja viihteellistymiskehityksen seurauksena on yksi skenaario. Toinen on valitettavasti sama, minkä kirjoitin jo edellisen tekstin lopussa - yhteiskunnallista valtaa kaupitellaan ostopalveluna.

Ei kommentteja: