torstai 1. marraskuuta 2007

Ympäristöverotus hillitsemään tuotantojen siirtymisiä

Kirjoitin ao. tekstin noin vuosi sitten UP Demariin. Jotenkin tuntuu, että aihe on ajankohtainen edelleenkin, joten julkaistakoon tämä nyt myös blogissa.

-------------------------------------------------------------------------------------

Liikenne, joka on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista, kasvaa maailmanlaajuisesti. Tuotantojen siirtyminen globaalissa taloudessa yhä kauemmas kuluttajista lisää kuljettamisen tarvetta. Yhä suurempi osa maailman tuotannosta sijaitsee Kiinassa, Kauko-Idässä ja Etelä-Amerikassa. Matka tuotannosta kuluttajalle on kasvanut ja liikenne lisääntyy.

Syy tuotantojen siirtymiselle on ainoastaan taloudellinen. Tuotantokustannukset ovat tietyissä maissa niin edulliset, ettei pitkäkään kuljetusmatka muodosta taloudellista ongelmaa. Kuljettaminen ja logistiikka on nopeaa ja edullista. Ongelmana kuitenkin on, että kuljettaminen kuluttaa ympäristöä ja aiheuttaa monia muita haittoja kuten teiden ruuhkautumiset, joista esimerkkejä löytyy vaikkapa Keski-Euroopasta. On jollakin tavoin ironista, että kuljetuksen edellytyksiä parannetaan rakentamalla verorahoin isompia satamia, teitä ja lentokenttiä. Onko kysymys kasvun aiheuttamasta tarpeesta, vai onko syy sittenkin kauas siirtyneissä tuotannoissa?

Joitakin vuosia sitten kun talouden globalisaatiosta puhuminen oli enemmän muodissa, väläyteltiin Tobinin veroa keinona hillitä pääomien liikettä eri maiden välillä. Malli oli kuitenkin utopistinen ja se jäi lähinnä teoriaksi.

Paras tapa hillitä talouden globalisaatiota olisi tietysti pureutua halpatuontimaiden yhteiskuntarakenteeseen. Jos palkat, työedut ja turvallisuus olisivat samalla tasolla kaikkialla, poistuisi taloudellinen perusta tuotantojen siirtymiselle. Hyvinvointi lisääntyisi maailmalaajuisesti ja myös ympäristö saastuisi vähemmän.

Haaste on kuitenkin suuri. Ammattiyhdistysliikkeen perustaminen halpatuotannon maahan on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Työntekijöiden kanssa kontaktiin pääseminen on hankalaa, puhumattakaan että työntekijät ryhtyisivät vaatimaan itselleen etuisuuksia. Pitkällä aikavälillä kehitys lienee kuitenkin todennäköinen ja esimerkiksi internetin kautta saatavilla yhteyksillä voi tulevaisuudessa olla merkittäväkin rooli ammattiyhdistyskulttuurin ja erilaisten toimintatapojen välittäjänä.

Toinen suoraviivaisempi keino tuotantojen siirtymisen ja lisääntyvien liikennemäärien hillitsemiseksi olisi ympäristöverotus. Tuotantokustannukset muodostuvat materiaalikustannuksista, tuotantolaitekustannuksista, palkkakustannuksista sekä kuljetuskustannuksista. Viimeksi mainittuun voidaan vaikuttaa myös niistä maista käsin, jotka sijaitsevat tavarakuljetuksen päätepisteissä. Tavarakuljetuksille voitaisiin säätää vero, jonka suuruus riippuisi siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut ennen kuluttajalle päätymistä tai kuinka ympäristöä saastuttavasta kuljetusmuodosta on kysymys. Verottamalla tavarakuljetuksia saataisiin aikaan ohjausvaikutus, joka hillitsisi tuotantojen siirtymistä ja vähentäisi liikenteen määrää. Tavarakuljetuksiin kohdistuva ympäristöverotuksen kehittämistä tulee nostaa esiin EU:n tasolla. Ratkaisun on oltava laaja, jotta sillä olisi todellista merkitystä.

Hyvinvoinnin säilyminen maapallolla syntyy monista eri tekijöistä. Meidän sosialidemokraattien tulevaisuuden haasteet hahmottuvat entistä selkeämmin kansainvälisinä. Yhä enemmän näihin haasteisiin kytkeytyy myös huoli, millaisen maapallon jätämme lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Ei kommentteja: