keskiviikko 18. heinäkuuta 2007

Poliisi kertoo

Dekkarit ovat monelle kesäperinne. Kun loma alkaa, hamstrataan kasa dekkareita ja upotaan leppoisan loikoilun lomassa rikoksen ja jännityksen maailmaan. Näin on itsekin tullut monena kesänä tehtyä.

Noin kymmenisen vuotta sitten eräs toimittajaystävä lainasi minulle Poliisi kertoo –kirjoja. Olin joskus lapsena selaillut kyseisiä teoksia, mutta murheellinen sisältö ei silloin tempaissut mukaansa.

Poliisi kertoo (aikaisemmin Pohjolan poliisi kertoo) kirjat ovat Poliisien urheiluseuran koostama vuosittain ilmestyvä teos, jossa poliisit ja syyttäjät kertovat vuosien aikana sattuneista rikostapauksista, niiden tutkinnoista ja langetetuista tuomioista.

Kirjoista löytyy rikostapauksia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Lisäksi on muiden maiden osio, historialliset rikostapaukset sekä yleinen osio, jossa kerrotaan rikostutkintamenetelmistä, rikosten ehkäisystä, poliisin toiminnasta sekä mm. kriminaalipoliittisista tutkimuksista.

Kirjoihin päätyy paljon julkista huomiota herättäneitä rikostapauksia, poikkeavia rikostapauksia sekä lajityyppinsä tyypillisimpiä edustajia.

Olen lukenut kaikki ilmestyneet Poliisi kertoo –kirjat kannesta kanteen. Osa jutuista on murheellista kertomaa, mutta sekaan mahtuu myös varsin koomisia tapauksia. Todellisuus on myös tarua ihmeellisempää joissakin mutkikkaissa murhatapauksissa.

Ohessa muutamia lukemisen arvoisia juttuja.

”Säteilyn mittaaja”

Tarinassa ”Säteilyn mittaaja” eräänä kesäkuun aamupäivänä yksin kotona olevan naisen ovikello soi. Ovella seisoo siististi pukeutunut nuori mies, joka pyytää lupaa säteilyn mittaamiseen asunnossa. Elettiin 80-lukua ja Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus oli kaikkien mielessä. Ammatiltaan lääkäriksi esittäytyvä ”Säteilyturvakeskuksen” mies päästetään sisään ja hän aloittaa mittauksensa. Säteilyarvot ovat koholla mitattavan naisen intiimialueilla ja suostuttelujen jälkeen nainen riisuuntuu ilkosilleen. Mies suorittaa mittauksensa ja poistuu asunnolta.

Sama kaava toistuu ja mitattavina on joka kerta nuoria naisia. Yhdessä tapauksessa kesken mittauksen erään tytön isä ja isoveli tupsahtavat paikalle. Heidätkin mitataan, mutta vaatteet päällä. Säteily ei ole tuolla kertaa koholla.

Poliisi sai ilmoituksia asianomistajien tajuttua miehen huijariksi. Mies tuomittiin sakkoihin jatketusta virkavallan anastamisesta, koska hän oli esiintynyt Säteilyturvakeskuksen viranomaisena. Todellisuudessa kysymys oli kaupparatsusta, jolla oli luppoaikaa kesken bisnesten. Yhdessäkään jutussa ei todettu tapahtuneen seksuaalista lähentelyä tai mitään laitonta. Motiiviksi mies ilmoitti, että harrasti psykologiaa ja halusi testata käytännössä, kuinka pitkälle ihmiset olisivat valmiita menemään.

”Satujen taikatili”

Tarinassa ”Satujen taikatili” hieman alkoholisoituneen työttömän ”Peran” tilille alkaa virrata suuria rahasummia. Pera koettaa tiedustella pankista rahojen alkuperää, mutta se jää mysteeriksi. Pian Pera nostaa tililtään pienen summan ja sitten suuremman. Alkaa liikemieselämä, jossa toimitusjohtaja Pera ajelee taksilla päivät pitkä umpihumalassa milloin Tampereella milloin Helsingissä.

Pera unohtaa rahojen alkuperän miettimisen. Hänellä on satujen taikatili, josta raha ei lopu koskaan. Pera maksaa ystävänsä omakotitalon lainan ja kustantaa iloisen seurueen etelän matkalle. Jokainen matkaseurueen jäsen saa vielä 10 000 markkaa ”kaljarahaa”. Yksinhuoltajaäiti herää aamulla Peran vierestä ja valittelee rahapulaansa. Hövelinä miehenä Pera antaa naiselle 30 000 markkaa käteistä toivotuksin ”koetahan pärjäillä”.

Puoli vuotta kului, kunnes eräs metallialan yritys havaitsi, ettei se saanut tililleen kaikkia maksusuorituksia. Tilinumeroissa oli yhden numeron virhe ja edunsaaja olikin tamperelainen Pera. Puolen vuoden aikana Pera oli ehtinyt laittaa sileäksi 4,8 miljoonaa silloista markkaa. Koskaan ei käynyt ilmi, oliko Pera piilottanut rahoja pahan päivän varalle vai menivätkö kaikki juhlimiseen. Pera sai kontolleen huikeat vahingonkorvaukset sekä 2 vuotta 10 kuukautta linnaa.

”Suurlähetystö ja panttivangit”

Elokuun 30. päivänä 1989 psykoosin joutunut narkkari ”Tapani” järjestää Helsingin Kulosaaressa värikkään näytelmän. Mies luulee, että häntä on ammuttu ja lähtee pakenemaan oletettuja jahtaajiaan mukanaan toimintakuntoinen sarjatuliase, JatiMatic. Koska hän luulee saaneensa ampumahaavan hän pyrkii ”lääkärille.” Kaveri ”Kaitsun” kerrostaloasunnosta pitäisi löytyä leikkaussali. Kun Kaitsu ei avaa, Tapani tunkeutuu naapuriin ja vaatii Kaitsun asunnon avaimia. Nainen saa sysättyä Tapanin käytävään, minkä seurauksena kerrostalon oveen ammutaan kolmen laukauksen sarja.

Tapani ja hänen tyttöystävänsä Sirpa pakenevat paikalta taksilla. Satunnaisesti valitulla alueella Kulosaaressa Tapani maksaa kyydin. Pian hän tupsahtaa avoimesta rivitalon ovesta vanhan pariskunnan olohuoneeseen aseellaan huitoen. Hän määrää, että hänelle on soitettava apua numerosta 007. Kun numerosta ei vastata, Tapani heittäytyy tuskissaan olohuoneen lattialle kieriskellen siinä aseen piippu välillä tyttöystävä Sirpaa, välillä pariskuntaa osoittaen. Ampumahaavaa ei näy, mutta kivut ovat kovat.

Kun tästäkin episodista selvitään ilman henkilövahinkoja Tapani ottaa panttivangikseen taksikuskin ja suunnistaa suurlähetystön portille. Hän antaa ohjeeksi, että sisään päästään kun porttipuhelimeen vastataan koodisana ”Hassan, Hassan.” Tapani ehtii ammuskella suurlähetystöä kohti ja aseellinen yhteenotto poliisin kanssa on hiuskarvan varassa, ennekuin mies saadaan kiinni ja passitetaan hoitoon ja vankilaan.

”Postiherra”

Murhatarinoista dekkarimaisimpia lienevät ”Postiherra”, ”Piia-surmat” ja ”Zorro-murha”. Myös harvinainen suomalaisen sarjamurhaajan tarina kerrotaan jutussa ”Hammasmurhaaja.”

Torniossa eräs postikonttorin johtaja ryöstää oman postinsa peittääkseen kavalluksen. Syntyy paikallinen skandaali. Mies on paikkakunnallaan tunnettu uskolahkon edustaja ja osallistuu aktiivisesti yhteiskunnallisiin rientoihin. Selvitettäessä ryöstön taustoja tutkijat ihmettelevät, kun postiherra lopulta tunnustaa syntinsä niinkin helpolla. Onko taustalla vielä muutakin?

Tutkijat alkavat penkoa postiherran vaimon monen vuoden takaista tapaturmaista kuolemaa. Vaimo oli ollut arkiaamuna silittämässä paitaa ja saanut silitysraudan johdosta kuolettavan sähköiskun. Poliisi tekee kotietsinnän ja löytää mm. miehen ja hänen tuonaikaisen tyttöystävän välisen kirjeenvaihdon. Kirjeistä on pääteltävissä, että mies osaa ennakoida vaimonsa pian menehtyvän. Usean mutkan kautta vanha silitysrauta löytyy ja kun sitä tutkitaan, voidaan pitää epätodennäköisenä, että kuolema on tapahtunut aikaisemmin kerrotulla tavalla.

Postiherra tunnustaa lopulta surmanneensa vaimonsa omatekoisella sähkölaitteella, jolla hän on antanut vaimolleen kuolettavan iskun tämän nukkuessa. Kuoleman kautta vapautui vaimostaan ilman kiusallista uskontovereiden paheksuntaa. Miltei täydellinen murha pysyi piilossa ja olisi ehkä pysynytkin, ellei postiherra olisi ryöstänyt omaa konttoriaan.

”Piia-surmat”

Murheelliset ”Piia-surmat” saivat paljon julkisuutta 90-luvun puolivälissä. Erikoista ko. jutussa oli, että tekijä tuomittiin lopulta pelkkien aihetodisteiden varassa. Alusta saakka ihmeteltiin toisen vainajan takapuolesta löytynyttä outokuvioista painaumaa. Sille ei keksitty mitään selitystä. Kun oikean tekijän jäljille oli päästy ja hänen autoaan tutkittiin, havaittiin takakontin tiivisteen irronneen. Tiivisteen painuessa ihoon syntyi täsmälleen sama jälki kuin vainajalla oli.

”Zorro-murha”

10-vuotias poika viettää hiihtolomaa isänsä luona. Vaikka loma loppuu, ei äitiä saada kiinni. Isä lähtee viemään poikaa kotiin äidin luo, mutta isännöitsijä on kutsuttava paikalle, kun ovi ei aukea. Eteisessä vastaan tuleva haju kertoo paljon. Äiti löydetään asunnon lattialta sähköjohtoon kuristettuna.

Seinään on kirjoitettu teksti ”Zorro kiitti.” Keittiöstä löytyy kaksi lasia, koskenkorvapullo ja poltettuja North State savukkeita. Lisäksi pöydän alta löytyy miesten kokoa oleva sininen hansikas. Murhatulla naisella, Leilalla, on käynyt vieras.

Pohjanmaalla on liikkunut kaksikko, joka on ryöstänyt mm. kaksi vanhusta Kurikassa. Ryöstäjien autosta löytyy tyhjä North State tupakka-aski ja toisen ryöstäjän asunnon rappusten alta pöytälamppu, josta on katkaistu valkoinen sähköjohto. Tekninen tutkinta ei kuitenkaan tuo lisävalaistusta asiaan.

Eräs leskirouva kertoo poliisille omituisesti käyttäytyvästä miesystävästään. Omituinen käytös on alkanut Leilan surman aikoihin. Miehen käytös ja puheet antavat ymmärtää, että hänellä olisi jotakin tekemistä Leilan surman kanssa. Leskirouva kertoo myös miehen sinisen hansikkaan olevan hukassa. Poliisi ei ole kertonut julkisuuteen hansikkaasta missään vaiheessa. Juttu näyttää lähtevän oikeille urille. Muutama mutka on matkassa. Leskirouvan nimeämää miestä ei löydy. Mies oli valehdellut nimensä. Tuntomerkkien ja auton perusteella mies saadaan kuitenkin kiinni. Mitään Leilan surmaan viittaavaa todistetta ei edelleenkään löydy.

Juttu junnaa paikoillaan, kunnes tupakantumpista eristetty DNA kertoo tutkijoille, että savukkeita on polttanut nainen. Murhattu Leila ei polttanut koskaan. Myös ”Zorro kiitti” –teksti seinällä viittaa lyhyeen kirjoittajaan. Samalla havaitaan, että heti surmapäivän jälkeen Leilan läheinen naisystävä oli lähtenyt ulkomaille. Hänetkin on ehditty jo kuulustella kertaalleen. DNA-tutkimus nimeää tekijäksi kyseisen ystävättären. Hän on tehnyt murhan ja lavastanut tapahtuneen miehen tekemäksi. Motiivina surmaan ovat Leilan obligaatiorahat, vajaa 300.000 markkaa jotka olisivat jääneet tietyn järjestelyn seurauksena surmaajalle. Halpa on ihmishengen ja läheisten kärsimyksen mitta.

Muut

Turkuun sijoittuvia tarinoitakin on. Reijo Hammarin, jonka Poliisi kertoo kirjojen alter ego on ”Veijo Sommar”, Viking Sallylla tekemä murha sekä näyttävä vankilapako Kakolasta löytyvät 90-luvun alun kirjoista. Samoin 2000-luvun kirjoista löytyvät Turun vappupuukotukset sekä erikoinen pankkiryöstöjuttu, jossa Turun kihlakunnanoikeus tuomitsi väärät henkilöt.

Poliisikirjojen pankkiryöstöt ovat vauhdikasta luettavaa. Honda-liiga onnistui tehtailemaan lukuisia pankkiryöstöjä jäämättä kiinni, mikä sinällään teki porukasta varsin vaarallisen. Miehet olivat kuitenkin niin huumeissa, että mm. nukkuivat ryöstöautossa yhden keikan ohi, kun otettu heroiiniannos kolahti liikaa. Kerran liiga jätti kyttäysmiehen matkan päähän ryöstöpaikalta. Kaikessa hässäkässä ei huomattu, ettei kyttääjällä ja ryöväreillä ollut minkäänlaista keskinäistä kommunikaatiovälinettä.

Myös poliisimurhaaja Sten Christensenin Tanskassa tekemät pankkiryöstöt ovat erikoinen tarina. Christensen mm. raiskasi erään pankkineidin kesken ryöstön. Se kertonee jotain poliisimurhiin syyllistyneen henkilön luonteenlaadusta.

Lomalla kannattaa lukea. Jos edellä mainitut rikosjutut tai dekkarit eivät kiinnosta, niin suosittelen lukemaan viimeisimmän Finlandia-palkinnon voittaneen kirjan, Kjell Westön ”Missä kuljimme kerran.” Teos on monilla tavoin loistava, niin viihteenä kuin osuvana historiankuvauksenakin.

Ei kommentteja: