keskiviikko 18. heinäkuuta 2007

Analyysiä vaalianalyyseistä

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén kirjoitti SDP:n vaalianalyysistä Turun Sanomissa 11.7. http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:1:2007-07-11,104:140:471547,1:0:0:0:0:0:

Mielenkiintoinen kirjoitus ja monilta osin yhtä paikkansa pitävä tai paikkansa pitämätön kuin Kalliomäen työryhmänkin analyysi.

Analyysejä tehtäessä on muistettava, että kolme suurinta puoluetta ovat kannatuksessaan varsin pienen marginaalin sisässä. Ei tarvita suurta yhteiskunnallista mullistusta, että nyt voimassa olevat erot syntyvät.

Vaalianalyyseissä on jäänyt vähemmälle huomiolle, etteivät sosialidemokraatit ole puoluekentässä yksin. Kun äänestysprosenteissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia, on toisen voitto toisen tappio. Kokonaiskuvan saamiseksi yhtä oleellista on analysoida miksi keskusta menestyi sosialidemokraatteja paremmin tai miksi kokoomus saavutti vaalivoiton.

Myös erikoinen havainto pidemmältä aikaväliltä on, että vasemmisto menestyy aina huonosti kun yhteiskunnassa menee taloudellisesti hyvin. Syitä ilmiölle voidaan esittää, mutta ei tyhjentävää vastausta.

Aika monet Viren mukaan lukien ovat esittäneet ns. keskiluokan dilemman, eli että osa keskiluokkaisista kannattajista hylkäsi näissä vaaleissa sosialidemokraatit. On myös totta, kuten Virenkin kirjoittaa, ettei Kalliomäen työryhmä käsitellyt kovin syvällisesti aihealuetta julkisessa kannanotossaan.

Kyseinen tulkinta oli yksi varteenotettava havainto jo heti vaalien jälkeen. Itse asiassa tätä tulkintaa tukevaa havaintoaineistoa on olemassa ja omasta mielestäni sitä on pidettävä yhtenä merkittävimmistä syistä vaalien jälkeiseen tilanteeseen – käytän mieluummin tätä sanamuotoa kuin termiä ”sosialidemokraattien tappio.” Korostan edelleen, että nykyisen eduskunnan voimasuhteet eivät ole vain sosialidemokraattisen puolueen tekemisten tai tekemättä jättämisten tulos.

Puolueen tilan analysointi näyttää myös olevan oivallinen tapa tehdä valtapolitiikkaa tai päästä julkisuuteen. Helpoiten se käy, että alkaa ehdotella uusia nimiä puoluejohtoon. Linjapuheenvuoroja käytetään vähemmän tai oikeastaan ei juuri ollenkaan.

Myös lehdet kyselevät innokkaasti mm. piirien puheenjohtajilta kommentteja johtokysymyksiin. Minun mielestäni on selvää, että piirit antavat tässä vaiheessa istuvalle puoluejohdolle kaiken mahdollisen tuen. Kentällä ei ole liikehdintää siten, että johto halutaan heti huomenna vaihtaa. Puoluekokouksen alla voi olla eri tilanne, mutta se on aivan toinen juttu, silloin käydään avoin demokraattinen prosessi kuten kaikissa johtopaikkavalinnoissa yleensä käydään.

Sosialidemokraattisessa puolueessa näkyy kuitenkin valonpilkahduksia kaiken ”synkkyyden” keskellä. Esimerkiksi uusien jäsenten osalta on tullut positiivisia yllätyksiä tänä keväänä. Olemme edelleen kaikille kansalaisille hyvän elämän edellytyksiä tarjoavan yhteiskunnan kannattajia ja ihmiset tietävät tämän. Emme jätä kaveria, vaikka hän kuuluisi mihin puolueeseen tai ei äänestäisi ollenkaan. Se on se oleellinen ero meidän ja kahden johtavan oikeistopuolueen välillä. Vaikka millaisen vaalianalyysin tekisi.

Ei kommentteja: