sunnuntai 10. kesäkuuta 2007

Lisää päivähoidon nollamaksuluokasta

Turun Sanomat julkaisi tänään mielipidekirjoitukseni päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Oikein hyvä. Kirjoitus tuli viiveellä, mutta asia on tänä viikonloppuna ollut ajankohtainen.

Pieni väittely nollamaksuluokasta ei olisi pahasta. Toivottavasti asiaa kommentoivat vaikkapa Varsinais-Suomesta valitut hallituspuolueiden kansanedustajaperheenisät Orpo, Niinistö ja Wallin.

Kannustan muutoinkin ottamaan kantaa ja kirjoittamaan mielipidepalstoille. Väittelyt ja näkemysten vertailu kiinnostavat ihmisiä.

Pari asiaa vielä päivähoitomaksusta. Julkisuudessa on esitetty epämääräisesti, miten päivähoitomaksu kohtelee toimeentulotuen asiakkaita tai opiskelijoita. Maksun tarkoitus on siis ohjata kotona olevat vanhemmat pitämään lapset poissa kokopäivähoidosta.

Joku on väittänyt, että toimeentulotuen saajalle korvataan maksu. Hetkinen. Hallitushan haluaa juuri toisin.

Toimeentulotukea ei käytännössä saa, jos on kokopäivätöissä. Hallitus haluaa, että kotona olevat vanhemmat, joihin siis toimeentulotuen saajat käytännössä lukeutuvat, eivät veisi lapsiaan kokopäivähoitoon. Tällä perusteella kunnat eivät korvaa päivähoitomaksua toimeentulotukena, koska ohjausvaikutus romuttuu ja menot kasvavat.

Maksu ohjausvaikutuksineen tulee kohdistumaan kaikista pienituloisimpiin ja tämä on hallituksen tarkoituskin.

Entä opiskelijoiden lapset? Opintotuki on matalampi kuin toimeentulotuki, mutta opiskelu on kokopäiväistä työtä. Maksulla vaikeutetaan ehdottomasti ”lapsellisten” opiskelijoiden asemaa. Maksujärjestelmään on välttämätöntä mielestäni rukata opiskelijan mentävä aukko, muutoin maksun ohjausvaikutus toimii ainoastaan opiskelijoihin kohdistuvana tulonvähennyksenä.

Voidaan tietysti kysyä, että viekö jonkun kotona arkipäivät viettävän vanhemman lapsi hoitopaikan sitä enemmän tarvitsevalta lapselta? Näinkin asian voi nähdä, mutta samaan hengenvetoon on kysyttävä, ajaako yhteiskunta tällaisin maksujärjestelyin pienituloisimpien lapset pois normaalin päivähoidon piiristä. Jos vanhempi tarvitsee syystä tai toisesta hoitoa, hän tulee tarvitsemaan sitä senkin jälkeen, kun lapsi ei enää saa päiväkotipaikkaa. Hoitajana voi olla vaikka sairas isoäiti. Päihde- tai muista vakavista ongelmista kärsivien vanhempien ongelmia ei ratkota päivähoidon nollamaksuluokan poistolla.

Päivähoitoon pitäisi pikemminkin suunnata resursseja lisää. Pienemmät ryhmäkoot ja riittävä hoitopaikkojen määrä olisivat tarpeen. Vaikka hoitopaikka lapselle on subjektiivinen oikeus eli jokainen edellytykset täyttävä sen saa, ei paikka välttämättä järjesty arkipäivän hoitamisen kannalta parhaalla tavalla. Erityisesti ruuhkainen pääkaupunkiseutu on ongelma, kun matkoihin palaa paljon aikaa.

Edes keskustan puoluesihteeri Korhonen (joka muuten ei ole minulle sukua ilmeisestä yhdennäköisyydestä huolimatta) ei kannata nollamaksun poistoa. Viimeksi maksupäätöstä arvosteli Anneli Jäätteenmäki. Vanhanen kiemurtelee kuin onkimato.

Maksua on alusta saakka ajanut kokoomus. Näkevätköhän kokoomusta äänestävät lapsiperheelliset, nuoret ja opiskelijat jonakin päivänä valitsemansa puolueen todellisiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin?

1 kommentti:

Kari kirjoitti...

Tässä jutussa hallitukselta on unohtunut (tietoisestiko) se tosiasia, että Suomessa on paljon perheitä, joille se pienikin maksu on iso summa rahaa. Kolmellakymmenellä eurolla nuukailemaan pakotettu perhe ostaa jo muutaman päivän ruoat.

Ennen kaikkea tässä on kuitenkin unohdettu lasten oikeudet ja etu. Päivähoidossa moni köyhän perheen lapsi saattaa saada päivänsä ravitsevimman aterian. Päivähoidossa hän pääsee myös leikkimään, askartelemaan ja puuhailemaan monta sellaista asiaa, joihin vanhemmilla ei ole varaa tarvikkeita ja välineitä kotiin ostaa. Päivähoidossa hän saa ikäistään seuraa sekä oppii ja kehittyy isompien lasten esimerkkiä seuratessaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään – onko yhteiskunnalla varaa olla ottamatta tällaiset asiat huomioon?

Tämän päivän Turun Sanomissa Holkerikin vähättelee nollamaksuluokan poistamista vedoten jopa siihen, että se koskee vain joitakin satoja perheitä. Sitä suuremmalla syyllä koko hanke voidaan kuopata, koska tuo määrä muutaman kymmenen euron tuloja ei riitä korvaamaan edes maksun perimisen aiheuttamaa byrokratiaa.

Lyhyesti sanottuna koko jupakassa ei ole kyse muusta kuin köyhimpien kyykyttämisestä. Hallituksessa tiedetään, ettei heistä ole tässä pelissä vastusta, pikemminkin päinvastoin, sillä hallitusta tukevan median voimalla nollamaksuluokan vanhemmat on jo leimattu työtä vieroksuviksi alkoholisteiksi. Kukapa heistä siis kehtaisi enää hakea edes harkinnanvaraista maksuvapautusta.