tiistai 1. toukokuuta 2007

Hyvää vappua!

Vappuaamuna Turussa paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Ilma oli tuulisen kolea, mutta se ei estänyt useita tovereita saapumasta Turun hautausmaalle, jossa perinteisin menoin kävimme laskemassa sosialidemokraattisen järjestöväen seppeleet toisessa maailmansodassa kuolleiden sekä sisällissodassa kuolleiden haudoille. Melko tarkan protokollan mukainen perinteikäs vappuaamun tilaisuus on ainutlaatuinen ja poikkeaa vahvalla aatteellisella latauksellaan kaikista muista puoluetilaisuuksista. Useimmat kunniakäynteihin joskus osallistuneet tulevat paikalle vuosi vuoden jälkeen uudelleen. Kunniakäynneistä haudoilla alkaa Turun sosialidemokraattinen vappu.

Haudoilta osa kiirehti työväentalolle vanhojen tovereiden kahvitilaisuuteen. Itse ajelin kotiin jatkamaan lehtien lukua ja keskenjäänyttä aamukahvia. Yhdentoista aikaan marssi alkoi järjestyä auringonpaisteessa kylpevällä Yliopistonkadun kävelykadulla. Joidenkin tovereiden sinnikkyys oman näkyvyyden kannalta mahdollisimman edulliseen järjestäytymiseen on huvittavaa, mutta samalla ihailtavaa. Niin pieninä palasina on valtuutuksemme maailmalla.

Saimme marssille myös mieluisan vieraan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puolueen varapuheenjohtaja Tarja Filatov kiersi Varsinais-Suomea. Suurkiitokset Tarjalle, että osallistuit Turun marssille! Sillä on iso henkinen merkitys, että puoluejohto kunnioittaa paikallisia vappujuhlallisuuksia. Etenkin kun Turun marssi on nykyisin Suomen suurin demareiden oma marssi. Sisäpiiritietojen mukaan marssijoita oli tänä vuonna kolmesataa.

Marssin jälkeen vietimme hienosti järjestetyn juhlan. Ari Rantasen kepeä musisointi siivitti puheita ja tunnelma oli kaikin puolin miellyttävä. Juttelin leppoisia useiden kymmenten tovereiden kanssa juhlan ja marssin aikana. Siitä tulee kertakaikkisen hyvä fiilis.

Marssin jälkeen kiirehdin lasten ja vaimon mukaan vappusumppuun. Biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synapsi ry järjestää vuosittain koko perheen vappujuhlan yliopistonmäellä. Erityisen kiintoisa on käynti eläinmuseossa, olisin viihtynyt siellä paljon pidempäänkin. Luontoon ja eläimiin olisi hauskaa perehtyä paremminkin, jos vain aikaa olisi. Ehkä tutkin eläkkeellä Pyyn ulostekasoja kevätheinikosta, mutta hitto soikoon - olen siirtänyt ajatuksissa eläkkeelle jo niin paljon tekemistä, etten kyllä ehdi kaikkea tehdä. Pitäisiköhän miettiä vielä kerran prioriteetit uudelleen?

Iltapäivällä suunnistin Paimioon Kalevan työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlaan. Kalevan työväentalo henkii vahvaa historiaa ja on tietyllä tavalla piristävä poikkeus työväentalojen kategoriassa. Harmillisesti kunto ei ole enää talon paras puoli, mutta toisaalta alkuperäisyys on säilynyt.

Paimion toverit olivat järjestäneet hienon tilaisuuden. Erityisesti elävästi kerrotut tarinat yhdistyksen ja Paimion historiasta olivat viehättäviä ja poikkeuksellisen arvokkaita kuultavia. Suuren kumarruksen suon Kalevan työväenyhdistyksen veteraanille, 95-vuotiaalle Paavo Nurmelle, joka muisteli välähdyksiä tapahtumista Kalevan työväentalolla ja Paimiossa. Paavo on poikkeuksellisen hyväkuntoinen veteraani, jonka tarinat kannattaisi kerätä ääninauhoille niin kauan kuin se on mahdollista.

Paavon tarinoista konkretisoitui samanlaisia tunnelmia kuin Kjell Westön romaanissa ”Missä kuljimme kerran”. 1900-luvun alkuvuosikymmenet ovat olleet merkillisiä aikoja, kun niitä tämän päivän näkökulmasta katsoo. Ymmärrän hyvin, että tiettyjen ihmisten mielissä kansalaissodan, Lapuan liikkeen ajan ja toisen maailmasodan muistot ovat niin todellisia, että meidän nuorempien vouhotuksia voi olla vaikea ymmärtää. Jokaisen sukupolven on kuitenkin käytävä omat taistelunsa. On rakennettava huomispäivää niistä lähtökodista, jotka me tiedämme ja taidamme. Mutta historian ymmärtäminen ja siitä oppiminen ei tee pahaa meille kenellekään, päinvastoin.

Kiitos kaikille niille ystäville ja tovereille, joiden ansiosta painan ensi yönä pääni tyynyyn pienessä hymynvireessä. Vaviskaa porvarit, me taatusti olemme voimissamme.

Ei kommentteja: