maanantai 14. toukokuuta 2007

Euroviisuhittejä?

Euroviisut tulivat ja menivät. Nähtäväksi jää kuinka pitkäksi aikaa Suomen järjestämisvastuun osalta.

Ihan puppua ei ole, että Suomi järjesti hienot viisut. Värit leimusivat ja pyrotekniikka jylisi. Omituiset välivitsit istuivat hyvin lordimaiseen kokonaisuuteen, jossa kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Kaiken kaikkiaan loistava suoritus meiltä! Hyvä Suomi!

Mielenkiintoista oli, että ilmeisesti Lordin siivittämänä vähän erilainen musiikki teki tuloaan Euroviisuihin. Voittaja ei edustanut sitä, mutta vaikkapa kakkoseksi tullut Ukrainan huumoriviritelmä kylläkin. Toisaalta olisi ollut melkoinen euroviisupila, jos Ukrainan rillumarei olisi voittanut. Mutta viihde on viihdettä. Voittihan Herreyskin ”Diggi-loo diggi-ley” –biisillään. (Tosin he olivat tiettävästi vakavassa mielessä liikkeellä...) Eikä tämän vuoden voittajan Marija Serifovicin biisi edustanut välttämättä sen enempää musiikillista omaperäisyyttä tai taiteellisuutta kuin Unkarinkaan.

Olin paikalla Turun Caribiassa kun Hanna Pakarinen voitti Suomen Euroviisukarsinnat. Valitettavasti tuolta illalta ei oikein mikään esitys jäänyt persoonallisena mieleen. Siitäkin huolimatta, että symppaan Hannaa artistina kovasti. Playback-nauhat eivät vaan kuulosta livenä siltä, mitä oikealta esitykseltä odottaa. Periaatteessa Euroviisuthan ovat nykyisin eräänlainen karaoke- ja pukeutumiskisa. No, onneksi Lordi takasi meille finaalipaikan.

Voittajakappale oli biisinä ihan miellyttävän kuuloinen. Jotenkin se alkoi kuitenkin toisen kerran jälkeen kuulostaa yllättävän tutulta. Ja kuinka ollakaan, taustallahan pyörii kertosäkeessä perinteisimmistä perinteisin sointukulku Fm#, D, A, E. Samainen soinnutus löytyy vaikka mistä, esimerkiksi Eppu Normaalin ”Vuosi 85:stä.” Tuohon sointukulkuun on muutoinkin hauskaa tehdä jokamiehen ”hittejä”. Alkaa vain rämpyttää kitaralla ja laulaa päälle mitä sattuu. Useimmiten kuulostaa ihan kohtuulliselta.

Eniten Marija Serifovicin ”Molitvanista” tuli kuitenkin mieleen Lara Fabianin ”I will love again” - siis kertosäkeen osalta. Muilta osin ”Molitvan” kuulostaa jopa ajoittain omaperäiseltä. Mutta väliäkös tuolla, uppoaa varmasti kansaan.

Useimmiten minulla ei ole ollut euroviisusuosikkia, mutta tänä vuonna oli. Näyttää uhkaavasti siltä, että joudun menemään levykauppaan ostamaan israelilaisen Teapacksin levyn. ”Push the Bottom” kolahti, vaikka siinäkin kertosäkeen kitarariffi mukailee hyvin liki Offspringin ”Pretty fly for a white guy” – biisin kitarariffiä. So not, kunhan biisi kulkee (c Matti Nykänen).

Kun Suomi voitti Euroviisut, olin Itävallassa Salzburgissa. Sain tekstiviestin, jossa kerrottiin että Suomi johtaa pistelaskentaa. Ei auttanut kuin kiirehtiä hotellihuoneeseen TV:n ääreen. Musiikillinen elämys sekin, että näkee Mozartin kotimaisemissa kun Suomi ja Lordi voittavat Euroviisut. Toivottavasti näemme ja koemme voiton toistekin.

Tänä vuonna nukuin yli puolet Euroviisuista kotisohvalla. Nyt väsyttää astetta vähemmän.

Ei kommentteja: