torstai 17. toukokuuta 2007

Aurinkoa ja pyörremyrskyjä

Katsoin eilen osittain ohjelman, jossa Yhdysvaltojen ex-varapresidentti Al Gore luennoi ilmastomuutoksesta. Sinällään ohjelmassa ei uutta tietoa esitetty, mutta hyvin jäsennelty ja pelkistetty kokonaisuus herätti paljon ajatuksia.

Kuumia kesiä on Suomessakin riittänyt 90-luvulta saakka. Ilmastointilaitteet ja jäähdyttimet tekevät nykyisin hyvin kauppansa. Kaukokylmä on keksitty, eli maan alla kulkevissa putkissa jäähdytetään pattereihin tuleva vesi siten, että patterit voivat toimia kesällä käänteisesti huonetta jäähdyttävinä yksiköinä. Niin, tai ehkä vain kuvittelen, että meillä on kesällä kuumempi nyt kuin ennen.

Kesällä 2005 Euroopan lämpöaalloissa kuoli ihmisiä. Samaan aikaan Intiassa lämpötilat nousivat jopa 50 Celsiukseen ja ihmisiä kuoli, vaikkei se suurta mediahuomiota nostanutkaan.

Tuntuu, että nykyisin tuulee aina. En muista milloin olisin pyöräillyt täysin tyvenessä (pyöräilen joka päivä.) Yhdysvalloissa ja Japanissa on riehunut viime aikoina useita poikkeuksellisen voimakkaita pyörremyrskyjä. Suomessa on useana kesänä esiintynyt trombeja, jotka ovat muun muassa kaadelleet metsiä.

Ilmastomuutoksen seurauksena seuraavan 50 vuoden aikana lämpötila kohoaa ympärivuotisesti, tuulet ja pyörremyrskyt lisääntyvät ja meren pinta nousee. Vaikutukset näkyvät vuosi vuodelta selvemmin.

Seurauksena tästä esimerkiksi nykyisten aurinkorantojen kesät muuttuvat epäinhimillisiksi. Meren rannoilla tulee aina, joskus trombi sieppaa mökistä katon ja merivesi tulvii ajoittain tupaan. Vesi alkaa jo muutoinkin olla merten rannoilla inhottavaa rehevöitymisestä ja muusta liasta johtuen.

Tästä voisi johtopäätellä ainakin sen, että ihmisten matkailu- ja lomaviettotottumukset tulevat muuttumaan radikaalisti. Päiväntasaajalta hakeudutaan kesäisin pohjoiseen kirkasvetisten järvien äärelle ja talvella lunta ihmettelemään.

Osa rannikoista peittyy veden alle ja muuttuu asumiskelvottomaksi. Nykyisten matkailukohteiden ja merenrantamökkien arvot laskevat. Lastemme lapset eivät ehkä tunne lumikolaa, tai ovat saattaneet nähdä sellaisen joskus sukulaisten luona Oulussa käydessään. Onko Keski-Euroopassa enää järeämpää aurauskalustoa? Liekö kohta Suomessakaan?

Mitähän tapahtuu Aasiassa, kun vaikkapa Kiinan pojalle tulee liian kuuma? Tiheneekö väestö napamantereita kohti mentäessä kun nyt se harvenee? Millaisia muutoksia koemme kun kokonaiset kannaskunnat tarvitsevat uutta elintilaa?

Ihminen varmaankin selviää muutoksista. Luonto pakottaa meidät käyttämään muita energialähteitä. Luonto pyrkii aina tasapainoon ja lopulta kumoaa sille aiheutetut muutokset. Tämä tasapainofilosofia tunnetaan kemiassa La Chatelierin periaatteena, ja luonnontieteessä se esiintyy muuallakin. Jos vaikka kylmä ja kuuma rauta painetaan toisiaan vasten, kylmä ei entisestään kylmene ja kuuma kuumene, vaan molempien lämpötila tasoittuu lopulta samaksi.

Voisipa kuvitella, että tuulten lisääntyessä tuulta käytetään yhä enemmän energian lähteenä. Lämpöä pyrittäneen varastoimaan nykyistä enemmän ja käyttämään hyödyksi kylmempinä aikoina. Lämmön tuotannon tarve ylipäätään vähenee, kun ilma ja vesi ovat lämpimämpiä. Hitaasti hiilidioksidi poistuu ilmakehästä ja palataan kohti nykyisiä olosuhteita.

Mutta siihen mennessä olemme kehitelleet jo paljon uusia katastrofeja itsellemme.

Ei kommentteja: