Hyvää vuoden 2010 alkua!
Ohessa päivitys jo edellisvuoden puolella Savon Sanomiin kirjoitetusta kolumnista. Ajankohtainen tämä on kuitenkin edelleen.
Politiikan peliä elvytyksen nimissä
Valtionvarainministeri Katainen joutui talousasiantuntijoiden grillaamaksi elvytyspolitiikasta. En ole pahoillani tapahtuneesta, mutta erikoisena pidän sitä, että pääoppositiopuolueen esittämänä talouskritiikki ei ole kelvannut etenkään medialle. Tarvittiin talouselämän asiantuntijoita sanomaan samat asiat, jotta keskustelun sävy vakavoitui.
Opposition ja hallituksen väittely vaihtoehdoista on politiikan suola. Linjakeskustelu palvelee kaikkia, kun politiikan sisällöt erottuvat.
Selitykset tilanteen mukaan
Hallituspuolueet käyttävät hyväkseen toimittajien kyvyttömyyttä tai haluttomuutta haastaa hallituksen tekemiset. Ministerit ylittävät helposti uutiskynnyksen ja heidän puheitaan harvoin kyseenalaistetaan. Lisäksi nyrkkisääntö on, että poliittinen muisti on kolmen kuukauden mittainen. Asetelma luo hyvät mahdollisuudet selitellä asiat parhain päin tilanteen mukaan.
Kun taloustilanne alkoi synkistyä syksyllä 2008, hallitus kielsi koko laman tulemisen. Erityisen kuvaava on kuntaministeri Mari Kiviniemen (kesk.) lausahdus 14.10.2008. ”Sdp ei edes yritä esittää vaihtoehtoja, vaan ainoastaan pelotella kansalaisia. Viimeisin innovaatio on, että kansainvälinen finanssikriisi vaarantaisi kuntien palvelut. Kunnallisten peruspalvelujen rahoitus ei ole vaarassa finanssijärjestelmän kriisin takia. Suomen talouden perusta on kunnossa.”
Hallitus päätti vuosi sitten alentaa veroja noin 1,8 miljardilla Tuolloin ei kertaakaan mainittu sanaa elvytys. Marraskuussa 2008 heti kunnallisvaalien jälkeen veronalennukset muuttuivatkin yhtäkkiä elvytykseksi. Tämän jälkeen tarina elvytyksestä on muuttunut moneen kertaan. Katainen arvioi kuukausi sitten elvytyksen suuruudeksi 6 miljardia euroa. Kun EU:n komissio arvosteli Suomea tehottomasta ja väärin suunnatusta elvytyksestä, kiirehtivät valtiovarainministeriön virkamiehet ilmoittamaan, että elvytys onkin 20 miljardia! Erilaisin tulkinnoin yhteenlaskija on itse voinut päättää, mitkä menot kuuluvat elvytykseen.
Ideologinen pyrkimys taustalla
Millaista tavoitetta Suomen hallituksen ajama talouspolitiikka palvelee? Eihän kukaan tahallaan ”huonoja” ratkaisuja tee. Etupiiriajattelun näkökulmasta kokoomuksen uskottavuudelle on tärkeä alentaa roimasti verotusta tällä hallituskaudella, mieluiten siten, että painopiste olisi hyvätuloisissa. Siksi kokoomus on voimakkain sanankääntein tyrmännyt pääministeri Vanhasen linjapuheet hyvätuloisten verojen korottamisesta. Vastaavasti keskusta on tyydyttänyt omat etupiirinsä alentamalla ruoan arvonlisäveroa. Kun päätös varmistui puolitoista vuotta ennen varsinaista veronalennusta, nähtiin Suomessa ruoan hinnan poikkeuksellisen korkea nousu. Alv-alennus suli pääosin tukkuliikkeiden taskuun ja kuluttajan käteen jäivät vain keskustan poliittiset puheet.
Maailmalla konservatiivipuolueet pyrkivät supistamaan valtion ja kuntien roolia taloudessa ja luomaan tilaa markkinoille. Tätä tavoitetta palvelee parhaiten jatkuva valtionverojen alentaminen. Kun valtion kassa supistuu, on ennemmin tai myöhemmin leikattava palveluita. Kysyntä ei kuitenkaan lakkaa, jolloin markkinat täyttävät vajeen, ”parhaassa” tapauksessa vielä verorahoitteisen järjestelmän tukemana. Kokoomuksen ja myös keskustan poliittinen linjaus ei ole vahinko, vaan ideologinen pyrkimys purkaa verorahoitteinen hyvinvointivaltio markkinoiden hyväksi ja vapauttaa palvelumarkkinat kunnissa. Julkisessa keskustelussa vältetään sanomasta, että valtion ja kuntien järjestämiä palveluja ajetaan alas, vaikka niin todellisuudessa tehdäänkin.
Kuntien talousnäkymät huolestuttavat
Tuntuu suorastaan typeryydeltä, että hallitus ei ole tukenut riittävästi kuntien taloutta. Nyt 181 kuntaa nostaa veroprosenttiaan eli peräti 3,2 miljoonan suomalaisen kuntavero nousee. Samalla valtion veronalennusten vaikutus heikkenee. Kokonaisuudessaan elvytysvaikutus alkaa olla aika lähellä nollaa. Lisäksi verotuksen painopiste siirtyy yhä lähemmäs tasaveroa. Jos kunnat olisivat saaneet enemmän valtionosuuksia, verot eivät nousisi, eikä investointeja supistettaisi. Hallitus voisi hetkessä antaa moninkertaisen piristyruiskeen työllisyydelle lisäämällä kuntainvestointeihin varattuja määrärahoja. Ovathan OECD ja Euroopan komissiokin huomauttaneet menoelvytyksen olevan 3-4 kertaa tehokkaampaa kuin veronalennusten.
Kuntaliiton ennusteen mukaan kuntien verotulot laskevat kokonaisuudessaan korotuksista huolimatta. Tämä synkentää entisestään kuntien talousnäkymiä. Ennustan, että muutamassa vuodessa keskimääräinen kunnallisveroprosentti on Suomessa noussut kokonaisen prosenttiyksikön. Hyvinvointiyhteiskunnan olemassa olosta käydään todellinen poliittinen kamppailu.
torstaina 14. tammikuuta 2010
tiistaina 24. marraskuuta 2009
Arvovalintoja – Turussa ja valtakunnallisesti
Kolumni kaupunkilehti Turkulaisessa
Kuluneella viikolla Euroopan komissio arvosteli Suomea voimakkaasta veroelvytyksestä. Veronalennukset eivät ole tuottaneet toivottavaa tulosta, vaan yksityistalouksien säästämisaste kasvaa Suomessa. Samaan aikaan julkinen sektori kuihtuu.
Julkinen talous on kokonaisuus, jonka muodostavat valtio ja kunnat yhdessä. On viime kädessä valtion vastuulla huolehtia, että kunnat pystyvät vastaamaan palveluiden järjestämisestä ja että julkinen talous pysyy tasapainossa.
Suomen hallitus on EU:n komission arvion mukaan käyttänyt elvytysvaransa 80 prosenttisesti veronkevennyksiin. SDP on johdonmukaisesti vaatinut massiivisten veroalennusten sijasta elvytyksen suuntaamista kuntiin ja erityisesti nopeasti työllistäviin hankkeisiin. Tämä tarkoittaa panostuksia palveluihin ja investointeihin.
Kuntatalouteen on kuitenkin muodostumassa ensi vuodelle yhden tuloveroprosentin suuruinen aukko. Käytännössä kunnat kurovat alijäämää umpeen nostamalla kunnallisveroprosenttia, ottamalla lisää velkaa, myymällä omaisuutta ja supistamalla investointeja. Kaikista julkisista investoinneista kunnat toteuttavat kaksi kolmasosaa.
Valtakunnallinen tilanne näkyy myös Turussa. Kunnallisveroprosenttia joudutaan korottamaan, omaisuutta myymään ja hakemaan säästöjä. Hallituspuolueet keskusta, kokoomus, vihreät ja rkp kantavat ensisijaista vastuuta julkisesta taloudesta. Näiden puolueiden arvovalinta on ollut kaventaa julkisen sektorin tulopuolta veronalennuksin, mikä on nyt johtamassa leikkauksiin kunnissa. Syystäkin SDP on suhtautunut hyvin kriittisesti tilanteeseen.
Turun talousarvio on syntymässä vaikean taloustilanteen varjostamana. Sosialidemokraateille tärkeintä on ollut turvata sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelut sekä opetus. Tämä tarkoittaa, että voimavarat on kohdennettu ensisijaisesti peruspalvelulautakunnan ja opetuslautakunnan talousarvioon.
SDP ei ole myöskään ollut valmis hyväksymään lomautuksia ja irtisanomisia taloustilanteen paikkaamiseksi vuonna 2010. Olemme vaatineet, että kolmannen sektorin vapaaehtoistyöltä ja ennakoivalta nuoriso-, liikunta- ja kulttuurityöltä ei viedä toimintaedellytyksiä. Peruspalveluiden turvaaminen edellyttää puolestaan tulopuolen turvaamista muun muassa veron korotuksin.
Suomen hallituksen olisi pitänyt osoittaa vaikean taloustilanteen vuoksi kunnille lisää valtionosuuksia. Tästä valtakunnanpoliittisesta asetelmasta johtuen SDP:n valtuustoryhmä on joutunut työskentelemään hartiavoimin, jotta sosialidemokraattiset tavoitteet on saatu sisällyttyä Turun talousarvioon.
Kuluneella viikolla Euroopan komissio arvosteli Suomea voimakkaasta veroelvytyksestä. Veronalennukset eivät ole tuottaneet toivottavaa tulosta, vaan yksityistalouksien säästämisaste kasvaa Suomessa. Samaan aikaan julkinen sektori kuihtuu.
Julkinen talous on kokonaisuus, jonka muodostavat valtio ja kunnat yhdessä. On viime kädessä valtion vastuulla huolehtia, että kunnat pystyvät vastaamaan palveluiden järjestämisestä ja että julkinen talous pysyy tasapainossa.
Suomen hallitus on EU:n komission arvion mukaan käyttänyt elvytysvaransa 80 prosenttisesti veronkevennyksiin. SDP on johdonmukaisesti vaatinut massiivisten veroalennusten sijasta elvytyksen suuntaamista kuntiin ja erityisesti nopeasti työllistäviin hankkeisiin. Tämä tarkoittaa panostuksia palveluihin ja investointeihin.
Kuntatalouteen on kuitenkin muodostumassa ensi vuodelle yhden tuloveroprosentin suuruinen aukko. Käytännössä kunnat kurovat alijäämää umpeen nostamalla kunnallisveroprosenttia, ottamalla lisää velkaa, myymällä omaisuutta ja supistamalla investointeja. Kaikista julkisista investoinneista kunnat toteuttavat kaksi kolmasosaa.
Valtakunnallinen tilanne näkyy myös Turussa. Kunnallisveroprosenttia joudutaan korottamaan, omaisuutta myymään ja hakemaan säästöjä. Hallituspuolueet keskusta, kokoomus, vihreät ja rkp kantavat ensisijaista vastuuta julkisesta taloudesta. Näiden puolueiden arvovalinta on ollut kaventaa julkisen sektorin tulopuolta veronalennuksin, mikä on nyt johtamassa leikkauksiin kunnissa. Syystäkin SDP on suhtautunut hyvin kriittisesti tilanteeseen.
Turun talousarvio on syntymässä vaikean taloustilanteen varjostamana. Sosialidemokraateille tärkeintä on ollut turvata sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelut sekä opetus. Tämä tarkoittaa, että voimavarat on kohdennettu ensisijaisesti peruspalvelulautakunnan ja opetuslautakunnan talousarvioon.
SDP ei ole myöskään ollut valmis hyväksymään lomautuksia ja irtisanomisia taloustilanteen paikkaamiseksi vuonna 2010. Olemme vaatineet, että kolmannen sektorin vapaaehtoistyöltä ja ennakoivalta nuoriso-, liikunta- ja kulttuurityöltä ei viedä toimintaedellytyksiä. Peruspalveluiden turvaaminen edellyttää puolestaan tulopuolen turvaamista muun muassa veron korotuksin.
Suomen hallituksen olisi pitänyt osoittaa vaikean taloustilanteen vuoksi kunnille lisää valtionosuuksia. Tästä valtakunnanpoliittisesta asetelmasta johtuen SDP:n valtuustoryhmä on joutunut työskentelemään hartiavoimin, jotta sosialidemokraattiset tavoitteet on saatu sisällyttyä Turun talousarvioon.
Hyvää isänpäivää
Isänpäivän kirjoitus Savon Sanomissa 8.11.2009
Tänään on isänpäivä. Kolmen lapsen isänä aion hyvällä omalla tunnolla pitää hetken politiikasta vapaata.
Me nuoremman sukupolven poliitikkoisät olemme melko harvalukuinen laji. Kiireisen työn yhdistäminen perhe-elämään ei ole aina niin mukava yhtälö. Helpomminkin voisi elantonsa hankkia. Toisaalta jos politiikassa ei olisi mukana myös lapsiperheellisiä, yksipuolistuisi keskustelu ja myös päätöksenteko. Asiantuntijat ja tilastot eivät korvaa jokapäiväisiä kokemuksia.
Poliitikkoperheen arjesta kertovissa tarinoissa on tuttuja sävyjä. Lehdenlukua aamulla ei saa häiritä ja uutiset merkitsevät hiljaisuutta. Tosin nykyisin kovalevytallentimet ja netin uutislähetykset helpottavat, jos poliitikko terrorisoi perheen iltaa tylsillä ajankohtaisohjelmilla.
Myös julkisuus vaikuttaa. Kun SDP:n EU-vaalitappioon haettiin syyllisiä, niin poikani kysyi katseltuaan tv-uutisia, että onko isä tehnyt jotain väärää. Sävyn aistii, vaikkei asiaa ymmärtäisikään.
Leikkuri lapsiperheiden palveluilla
SDP:n edellisen puoluekokouksen jälkeen käytiin hyvää perhepoliittista keskustelua päivähoidon maksuttomuuden ympärillä. Ilmassa oli hämmästyttävää tuohtumusta. Kuinka demarit kehtasivat ehdottaa päivähoitoa maksuttomaksi? Joidenkin mielestä ”ilmaisuus” olisi ilmeisesti johtanut päivähoidon pilaantumiseen.
Maksuttoman päivähoidon kustannus olisi ollut valtiolle puolet ruoan alv:n alennuksesta. Vastaavasti hallitus korotti juuri puolustusmäärärahoja enemmän kuin mikä on päivähoitomaksujen vuosittainen osuus. Nämä ovat arvovalintoja.
Lasten ja lapsiperheiden palveluiden tulevaisuus huolestuttaa. Keskeisin syy on kuntien jatkuvasti kiristyvä talous. Tällä hetkellä kuntien taloudessa on ensi vuodelle 850 miljoonan euron aukko. Vaje ei jakaudu tasaisesti kaikkiin kuntiin, vaan verotulomenetykset kohdistuvat pääosin suuriin kaupunkeihin.
Leikkaukset vaikuttavat suoraan perheiden tarvitsemiin palveluihin. Kustannuksiin suhteutettuna eniten tulevat heikentymään terveystoimen ja sosiaalitoimen palvelut sekä opetus. SDP on esittänyt koko ajan suurempia valtionosuuksia kunnille sen sijaan, että julkisen talouden tulopuolta heikennetään massiivisin veronalennuksin. Kuntapoliitikoille ei jää juurikaan pelivaraa, jollei valtio tule apuun. Kysymys on jälleen arvovalinnasta
Kuluneella viikolla Euroopan komissio arvosteli Suomea voimakkaasta veroelvytyksestä. Kulutus ei ole lisääntynyt, vaan yksityistalouksien säästämisaste kasvaa. Samaan aikaan julkinen sektori kuihtuu. Esille nousee koko ajan vakuuttavampia näyttöjä hallituksen talouspolitiikan virheellisyydestä.
Julkisen sektorin alasajosta on se valitettava seuraus, että verovaroin tuotettujen palveluiden sijasta kaikki alkaa maksaa. Silloin Suomi muuttuu varakkaiden yhteiskunnaksi, jossa tulotaso ratkaisee pärjäämisen.
Työelämä kilpailuttaa aikaa perheeltä
Ajan varaaminen perhe-elämälle on entistä haasteellisempaa. Vaikka ihmisillä on vapaa-aikaa, moni kokee, ettei aika riitä. Työn ja vapaa-ajan raja on entistä enemmän veteen piirretty viiva. Määräaikaiset työsuhteet tekevät työntekijöistä kuuliaisia. Sähköpostit luetaan iltaisin ja kännykästä tavoittaa aina.
Vaikka perhevapaita ja joustoja on lisätty lainsäädännön avulla, niin esimerkiksi osittaisilla hoitovapailla olleet naiset eivät tutkimusten mukaan usein etene työurallaan, tai ainakin eteneminen hidastuu merkittävästi. Miesten perhevapaiden käyttö on kasvussa, mutta edelleenkin harvinaisempaa.
Lainsäädäntöteitse ei välttämättä päästä kaikkiin tavoitteisiin työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Työajan määräytyminen ja joustot ovat työntekijöiden ja työnantajien välillä sovittavia ja yhteen sovitettavia asioita. Esimerkiksi varhain alkava työ on haasteellinen vanhemmalle, joka vie lapset päivähoitoon. Joka aamuista stressiä voi vähentää huomattavasti, jos työnantaja joustaa. Tiedän tapauksen, jossa äidin oli pakko käyttää autoa työmatkoihin lasten vuoksi, mutta tätä ei huomioitu parkkipaikkoja jaettaessa. Pienellä harkinnalla olisi saatu aikaan iso hyöty.
Sopiminen laajassa mittakaavassa on pysähtynyt Suomessa. Tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta luovuttiin elinkeinoelämän painostuksesta maan hallituksen silittäessä myötäkarvaan. Nyt sovitaan paikallisesti mitä sovitaan. On vaikea kuvitella, että ajankäyttö ja työelämän joustavuus tällä politiikalla paranevat. Työn pitää olla mielekästä, mutta tarvitaan myös mahdollisuuksia vaikuttaa oman vapaa-ajan määräytymiseen erilaisissa elämäntilanteissa. Ei ole kenenkään etu, jos työelämä uuvuttaa ihmiset varhain pois.
On suuri joukko suomalaisia, joille perhearvot merkitsevät paljon. Halutaan viettää vapaa-aikaa läheisten kanssa, nauttia tavallisista asioista ja turvata perhe-elämä. Ainakin tänään meidän isien pitää ottaa rennosti!
Oikein hyvää isänpäivää!
Tänään on isänpäivä. Kolmen lapsen isänä aion hyvällä omalla tunnolla pitää hetken politiikasta vapaata.
Me nuoremman sukupolven poliitikkoisät olemme melko harvalukuinen laji. Kiireisen työn yhdistäminen perhe-elämään ei ole aina niin mukava yhtälö. Helpomminkin voisi elantonsa hankkia. Toisaalta jos politiikassa ei olisi mukana myös lapsiperheellisiä, yksipuolistuisi keskustelu ja myös päätöksenteko. Asiantuntijat ja tilastot eivät korvaa jokapäiväisiä kokemuksia.
Poliitikkoperheen arjesta kertovissa tarinoissa on tuttuja sävyjä. Lehdenlukua aamulla ei saa häiritä ja uutiset merkitsevät hiljaisuutta. Tosin nykyisin kovalevytallentimet ja netin uutislähetykset helpottavat, jos poliitikko terrorisoi perheen iltaa tylsillä ajankohtaisohjelmilla.
Myös julkisuus vaikuttaa. Kun SDP:n EU-vaalitappioon haettiin syyllisiä, niin poikani kysyi katseltuaan tv-uutisia, että onko isä tehnyt jotain väärää. Sävyn aistii, vaikkei asiaa ymmärtäisikään.
Leikkuri lapsiperheiden palveluilla
SDP:n edellisen puoluekokouksen jälkeen käytiin hyvää perhepoliittista keskustelua päivähoidon maksuttomuuden ympärillä. Ilmassa oli hämmästyttävää tuohtumusta. Kuinka demarit kehtasivat ehdottaa päivähoitoa maksuttomaksi? Joidenkin mielestä ”ilmaisuus” olisi ilmeisesti johtanut päivähoidon pilaantumiseen.
Maksuttoman päivähoidon kustannus olisi ollut valtiolle puolet ruoan alv:n alennuksesta. Vastaavasti hallitus korotti juuri puolustusmäärärahoja enemmän kuin mikä on päivähoitomaksujen vuosittainen osuus. Nämä ovat arvovalintoja.
Lasten ja lapsiperheiden palveluiden tulevaisuus huolestuttaa. Keskeisin syy on kuntien jatkuvasti kiristyvä talous. Tällä hetkellä kuntien taloudessa on ensi vuodelle 850 miljoonan euron aukko. Vaje ei jakaudu tasaisesti kaikkiin kuntiin, vaan verotulomenetykset kohdistuvat pääosin suuriin kaupunkeihin.
Leikkaukset vaikuttavat suoraan perheiden tarvitsemiin palveluihin. Kustannuksiin suhteutettuna eniten tulevat heikentymään terveystoimen ja sosiaalitoimen palvelut sekä opetus. SDP on esittänyt koko ajan suurempia valtionosuuksia kunnille sen sijaan, että julkisen talouden tulopuolta heikennetään massiivisin veronalennuksin. Kuntapoliitikoille ei jää juurikaan pelivaraa, jollei valtio tule apuun. Kysymys on jälleen arvovalinnasta
Kuluneella viikolla Euroopan komissio arvosteli Suomea voimakkaasta veroelvytyksestä. Kulutus ei ole lisääntynyt, vaan yksityistalouksien säästämisaste kasvaa. Samaan aikaan julkinen sektori kuihtuu. Esille nousee koko ajan vakuuttavampia näyttöjä hallituksen talouspolitiikan virheellisyydestä.
Julkisen sektorin alasajosta on se valitettava seuraus, että verovaroin tuotettujen palveluiden sijasta kaikki alkaa maksaa. Silloin Suomi muuttuu varakkaiden yhteiskunnaksi, jossa tulotaso ratkaisee pärjäämisen.
Työelämä kilpailuttaa aikaa perheeltä
Ajan varaaminen perhe-elämälle on entistä haasteellisempaa. Vaikka ihmisillä on vapaa-aikaa, moni kokee, ettei aika riitä. Työn ja vapaa-ajan raja on entistä enemmän veteen piirretty viiva. Määräaikaiset työsuhteet tekevät työntekijöistä kuuliaisia. Sähköpostit luetaan iltaisin ja kännykästä tavoittaa aina.
Vaikka perhevapaita ja joustoja on lisätty lainsäädännön avulla, niin esimerkiksi osittaisilla hoitovapailla olleet naiset eivät tutkimusten mukaan usein etene työurallaan, tai ainakin eteneminen hidastuu merkittävästi. Miesten perhevapaiden käyttö on kasvussa, mutta edelleenkin harvinaisempaa.
Lainsäädäntöteitse ei välttämättä päästä kaikkiin tavoitteisiin työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Työajan määräytyminen ja joustot ovat työntekijöiden ja työnantajien välillä sovittavia ja yhteen sovitettavia asioita. Esimerkiksi varhain alkava työ on haasteellinen vanhemmalle, joka vie lapset päivähoitoon. Joka aamuista stressiä voi vähentää huomattavasti, jos työnantaja joustaa. Tiedän tapauksen, jossa äidin oli pakko käyttää autoa työmatkoihin lasten vuoksi, mutta tätä ei huomioitu parkkipaikkoja jaettaessa. Pienellä harkinnalla olisi saatu aikaan iso hyöty.
Sopiminen laajassa mittakaavassa on pysähtynyt Suomessa. Tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta luovuttiin elinkeinoelämän painostuksesta maan hallituksen silittäessä myötäkarvaan. Nyt sovitaan paikallisesti mitä sovitaan. On vaikea kuvitella, että ajankäyttö ja työelämän joustavuus tällä politiikalla paranevat. Työn pitää olla mielekästä, mutta tarvitaan myös mahdollisuuksia vaikuttaa oman vapaa-ajan määräytymiseen erilaisissa elämäntilanteissa. Ei ole kenenkään etu, jos työelämä uuvuttaa ihmiset varhain pois.
On suuri joukko suomalaisia, joille perhearvot merkitsevät paljon. Halutaan viettää vapaa-aikaa läheisten kanssa, nauttia tavallisista asioista ja turvata perhe-elämä. Ainakin tänään meidän isien pitää ottaa rennosti!
Oikein hyvää isänpäivää!
lauantaina 17. lokakuuta 2009
Mikä on hallituksen linja EU-huippuvirkakysymyksessä?
Ei voi muuta kuin ihmetellä kokoomuksen ja keskustan ministerien ristiriitaisia lausuntoja suomalaisten sosialidemokraattien EU:n presidenttiehdokkuuksista. Välillä valtioneuvosto tekee töitä kaikkien suomalaisten ehdokkaiden puolesta, välillä taas painostetaan kaikkia keskittymään Olli Rehnin ehdokkuuden taakse. Mikä on hallituksen linja?
Esimerkiksi ulkoministeri Stubb ja pääministeri Vanhanen tuntuvat olevan eri linjoilla, kun puhe kääntyy sosialidemokraattisten ehdokkaiden tukemiseen. Hallituksen sisällä puoluepolitiikka ja kansallisen edun ajaminen näyttävät menevän solmuun. Suhmuroinnilla ei saa vaarantaa suomalaisten mahdollisuuksia EU:n huippuvirkoihin.
Suomen pitää yhtenäisesti seistä ehdokkaittensa takana. Lipposen tai Ahtisaaren ehdokkuus ei sulje pois Olli Rehnin ehdokkuutta.
Suomalaisille sosialidemokraateille tilanne on tietenkin jo tällaisenaan mieltä nostattava. Mikään muu puolue Euroopassa tuskin voi ylpeillä sillä, että kaksi sen edustajaa olisi kansainvälisissä spekulaatioissa nostettu 10 kärkiehdokkaan joukkoon. Yli 500 miljoonan asukkaan unionissa tämä on kova suoritus miltä tahansa puolueelta.
Esimerkiksi ulkoministeri Stubb ja pääministeri Vanhanen tuntuvat olevan eri linjoilla, kun puhe kääntyy sosialidemokraattisten ehdokkaiden tukemiseen. Hallituksen sisällä puoluepolitiikka ja kansallisen edun ajaminen näyttävät menevän solmuun. Suhmuroinnilla ei saa vaarantaa suomalaisten mahdollisuuksia EU:n huippuvirkoihin.
Suomen pitää yhtenäisesti seistä ehdokkaittensa takana. Lipposen tai Ahtisaaren ehdokkuus ei sulje pois Olli Rehnin ehdokkuutta.
Suomalaisille sosialidemokraateille tilanne on tietenkin jo tällaisenaan mieltä nostattava. Mikään muu puolue Euroopassa tuskin voi ylpeillä sillä, että kaksi sen edustajaa olisi kansainvälisissä spekulaatioissa nostettu 10 kärkiehdokkaan joukkoon. Yli 500 miljoonan asukkaan unionissa tämä on kova suoritus miltä tahansa puolueelta.
perjantaina 9. lokakuuta 2009
Konkelo lautakasassa
Pääministerin lautakasaongelma on ajautunut shakkitermein pattiin. Ylen todistaja ei todista ilman oikeudenkäyntiä ja pääministeri ei aio käydä oikeutta.
Tulee mieleen satu, jossa muija yrittää päästä possunsa kanssa kotiin. ”Härkä ei juo vettä, vesi ei sammuta tulta, tuli ei polta keppiä, keppi ei lyö koiraa, koira ei pure possua, possu ei mene aidan yli ja minä en pääse yöksi kotiin.” Sadussa sinnikäs työ johtaa viimein lopputulokseen.
Onko kysymys ylipäätään lautakasaongelmasta? Paljastaisiko oikeudenkäynti jotain muuta kiusallista, vaikka väitteet laudoista eivät pitäisikään paikkaansa? Toisaalta virheellinen syytös Suomen pääministeriä kohtaan olisi vakava juttu sekin.
Kysymykset roikkuvat synkkinä pilvinä luottamuksen horisontissa.
Tulee mieleen satu, jossa muija yrittää päästä possunsa kanssa kotiin. ”Härkä ei juo vettä, vesi ei sammuta tulta, tuli ei polta keppiä, keppi ei lyö koiraa, koira ei pure possua, possu ei mene aidan yli ja minä en pääse yöksi kotiin.” Sadussa sinnikäs työ johtaa viimein lopputulokseen.
Onko kysymys ylipäätään lautakasaongelmasta? Paljastaisiko oikeudenkäynti jotain muuta kiusallista, vaikka väitteet laudoista eivät pitäisikään paikkaansa? Toisaalta virheellinen syytös Suomen pääministeriä kohtaan olisi vakava juttu sekin.
Kysymykset roikkuvat synkkinä pilvinä luottamuksen horisontissa.
torstaina 8. lokakuuta 2009
Kallin laki ja logiikka
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati viime viikolla YLE:n pääjohtaja Mikael Jungnerin eroa YLE TV2:n Silminnäkijä ohjelmassa esitettyjen toistaiseksi todistamattomien väitteiden vuoksi.
Tämä ”Kallin laiksi” ristitty menettely tarkoittaa, että johtaja kantaa vastuun organisaation toimista.
Se, että Kalli ei halua soveltaa keksimäänsä lakia omassa puolueessaan, tunnetaan nimellä ”Kallin logiikka.”
Kallin logiikan takuumiehenä toimii keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas. Hän todistaa mustan valkoiseksi, jos ns. keskustan etu sitä vaatii.
Tämä ”Kallin laiksi” ristitty menettely tarkoittaa, että johtaja kantaa vastuun organisaation toimista.
Se, että Kalli ei halua soveltaa keksimäänsä lakia omassa puolueessaan, tunnetaan nimellä ”Kallin logiikka.”
Kallin logiikan takuumiehenä toimii keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas. Hän todistaa mustan valkoiseksi, jos ns. keskustan etu sitä vaatii.
maanantaina 28. syyskuuta 2009
It´s happening again
Ylen Silminnäkijä-ohjelma vätti hetki sitten, että rakennusliike olisi maksanut pääministeri Vanhansen omakotitalon rakennusmateriaaleja. Ohjelma puhui "varsin kalliista rakennustarvike-erästä."
Jos väite pitää paikkansa, Suomen pääministeri eroaa vuorokauden sisällä.
Kamerat koholle. Huomisesta tulee mielenkiintoinen päivä Suomen politiikan historiassa.
Jos väite pitää paikkansa, Suomen pääministeri eroaa vuorokauden sisällä.
Kamerat koholle. Huomisesta tulee mielenkiintoinen päivä Suomen politiikan historiassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
